tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kuvagalleria 2016

https://photos.google.com/share/AF1QipMVa4S8HpX0HqdasareFgEOKgK3p7gSAOngUckCIP_Ytjd08N6xTDsMNGxIHugOKQ?key=R1dvYUVaVng1cGdld2JnN1RGQnZkaW45UEtCbkt3

Kotimatkalla

Perillä kotona. Lauantai-iltana alkoi flunssan oireet jotka vaan jatkoivat pahenemistaan sunnuntaina ja kotimatkan aikana. Vilunväristyksiä ja hikimärkiä paitoja. Kotiin päästyä kuumemittari näytti 38,4 ja olo tosissaan flunssainen. En muista milloin olisin näin korkean kuumeen itseltä mitannut.

Lauantai-illlalla oli banketti hyppyrimäen vieressä olevassa "hiihtomajassa". Tarjolla oli ruokaa, puheita, kuvasarjoja ja musiikkia.

Sunnuntaina matka starttasi bussilla läpi Norjan ja Ruotsin. Päivänvalossa nyt nähtiin jos jonkinlaista vuorta ja laaksoa. Illanmittaan päästiin perille Övikiin, jossa yövyttiin. Aamulla matka jatkui laivalla Uumajasta Vaasaan, josta vielä ajelu kotiin.

Vaikka olin jo lähellä perua koko matkaa, kannatti reissuun silti lähteä. Mikään paras kokemus kisamatka ei ollut, mutta kokemisen arvoinen!

 





perjantai 4. maaliskuuta 2016

Pronssi

Pääkilpailu, eli pikkumäki hypättynä. Nyt oli muitakin hyppäämässä. Neljä hyppääjää minun sarjassa. Alunperin oli enempikin, mutta olivat ilmoitettu väärään sarjaan. Pari harjoitushyppyä muutama päivä sitten tuli mäestä hypättyä, mutta aika kylmiltään sitä mäkeen piti mennä.

Hypyt oli tämän hetken tasoon ihan hyviä. Iha pikkasen kun olis mittaa löytynyt lisää, niin olisin taistellut hopeasta. No nyt kaulaan ripustettiin pronssimitali ja siihe pitää olla tyytyväinen.

Palkintojenjaossa ykköspallilla seisoi aikaisemmilta vuosilta tuttu kaveri Sveitsistä. Kakkoseksi liiteli Unkarin ainoa ja paras veteraanihyppääjä. Kisat jatkuu vielä huomisen joukkuekilpailuilla ja kotimatkaa taitetaan sunnuntai ja maanantai.








torstai 3. maaliskuuta 2016

Itsensä voitto



Eka kisa on nyt sitten kisailtu. Pieni mäkikoko (K30) oli kai
karkoittanut muut kilpailijat, ja jouduin
 kilpailemaan itseäni vastaan. Olihan siinäkin tavallaan vastusta. Eipä tuosta kisasta paljoa ole kerrottavaa. Hyppäsin kaksi hyppyä. Omalla tasolla, ei häävisti. Illalla kävin sitten pokkaamassa kultamitalini palkintoseremoniassa .. .. kun ensin sinne pääsin. Taisin jotenkin myöhästyä tai unohtua kuljetuksesta.

Nyt hirmu väsy ja päänsärky. Pitää nukkua, ja huomenna uudestaan numerolappu rintaan. Nyt mäki on vieläkin pienempi ja tutut kilpakumppanit vastassa. Huomisesta tulee sentäs kilpailu.

maanantai 29. helmikuuta 2016

Yli vuorten ja laaksojen

Perillä Orkdalissa ollaan. Matka starttasi autolla kotoa aamulla klo 5, ja jatkui kahdeksalta meren ylityksellä Vaasasta Uumajaan, josta läpi Ruotsin keltaisella bussilla. Jylhiä vuoria ja kallioita, metsää ja peltoa. Lopulta matkan varrelle osui myös Åre, tuo Skandinavian tunnetuin rinnekeskus. Upealta näytti valoissa. Voi vain kuvitella millainen se on päivänvalossa. Åressa ympärivuotisesti asustaa ainoastaan 1400 asukasta, eli yhtä paljon kuin kotipaikalla Karijoella. Matka jatkui kohti Norjan rajaa. Tie pieneni, oli korkeuseroja ja mutkia. Taivaalta satoi räntääkin siihen. Keli parani rannikkoa kohden ja Trondheimissa saatiin ajella lukuisten tunneleiden läpi. Myöhään illalla kirjauduttiin sisään hotelliimme 19 tunnin matkustamisen jälkeen.


   

Aamupäivällä lähdettiin sitten katsomaan kisapaikkaa. Se olikin rakennettu mutkaisen tien taakse ja korkealle
vuoristoon. Valokuvien perusteella mäkikeskus näytti uudenaikaiselta. Ja hienohan paikka onkin, joskin odotukset olivat vain ehkä liian korkeat. Kaikki mäet on varustettu posliiniladuilla, jotka luistavat kyllä, mutta eivät niin liukkaasti kuin totuttu jäälatu. Itseä se ei kyllä paljoa päässyt haittaamaan. Ihan tarpeeksi sitä kyytiä oli silti. Lisäksi hyppyrikeulat ovat kovin matalalla, joten lentoratakin jää melko alas. Mutta mäet on kaikille samat, parhaat voittaa. Suurin hankaluus itselle oli hissin puuttuminen. Peruskuntokausi kun on jäänyt vähän heikolle ja massakausi venähtänyt pitkäksi.

Hyppäämäänkin pääsin. Aamupäivällä kolme hyppyä pienestä K20 mäestä ja iltapäivällä kaksi hyppyä "isosta" K30 mäestä. Molemmista hyppelyt onnistui hyvin - kuin vanhasta muistista. Tai niinhän se käytännössä menikin. Edellisestä "oikeasta hypystä" kun oli liki tasan vuosi.

Nyt on vattat täynnä, mieli hyvä ja unta vailla oleva roppa. Huomenna taas uudet kujeet ja vieläkin paremmat hypyt!




keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Luottavaisinko mielinkö Norjaanko?

Ihan pölöhöä. Tuli ilmoitettua että oon lähdössä taas MM-kisamatkalle Norjaan. Tarkemmin ajateltuna ei ehkä paras idea, mutta mennään nyt sitte! Viisi harjoitushyppyä pienestä kinkamasta ja muutama alastulon lasku takana reeniä. On sitä ehkä vähä paremminki joskus ollut asiat.

Ensi sunnuntaina sitten sujautetaan bussilla yli Skandien ja katotaan millai Norjassa hommat lähtee käyntiin. Lajinomaista reeniäkin tässä heti kaksin kappalein. Aloitus- ja viimeistelyreeni samassa paketissa!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Hyppypukua ulkoiluttamassa


Joulun välipäivinä oli tiedossa hyppyretki Taivalkoskelle. Ensimmäinen murhe oli tarkistaa, sopiiko
hyppypuku päälle. Tuo massakausi kun on jatkunut liian kauan. Kyllähän se meni kiinni, mutta piukka on.

Matka kulki perinteisesti Kokkolan kautta, josta pääsin toisen hyppääjän kyytiin. Vihreät niityt vaihtui Kokkolan jälkeen lumipyryksi, joka kuitenkin pian unohtui. Varsinainen talvikeli odotti vasta Oulun tuolla puolen.



Taivalkoskella keli oli tutun talvinen. Liki 20 astetta pakkasta, lunta, tuttu mökki ja tutut ihmiset. Aiva mukava sinne on aina mennä.

Mäetkin oli loistokunnossa. Talven pienmäen SM-kisoja varten oli ilmestynyt uusia lavoja valmentajille ja tv-kameroille. Pikkumäen profiiliakin oli korjattu ja lumen alla piilossa oli muovimäki.





Kunto oli huono, ihan liian vähän hyppyjä, mutta ompahan laskiteltu. Siitä aiheesta ei ole enempää kerrottavaa.

Yhden päivän reissulta palasin Seinäjoelle, jossa kävin katsomassa Joupiskan hyppyreitä. Säilölumen ajo oli menossa hiihtobaanoille. Erilaiset oli nämä lumiolosuhteet kuin vuorokautta aiemmin Taivalkoskella.

Kulttuuriakin harrastin, kun kotoväki saapui kaupunkilomalleen Seinäjoelle. Käytiin Seinäjoen uudessa kaupunginkirjastossa, ja olihan se aika arkkitehtuurin helmi. Muut keskittyi kirjoihin ja lukunurkkiin, kun mä tutkiskelin isoja valkoisia seiniä ja puupintaisia kattoja.







tiistai 7. heinäkuuta 2015

Lomalla urheillen

Kesä ja loma on antanut aikaa vähän itsellekkin "urheilla". Joka torstainen pesäpallo on kyllä oikein kivaa, mutta pelureita on vähäsen niukasti. Frisbeetäkin oon lennätellyt, mutta kisaamaan asti en ole vielä ehtinyt. Katsotaan josko huomenna taas ehkä voisi?

Olen muutamaan otteeseen nyt käynyt tuola oman seuran punttisalilla. Kyllä se vain tekee hyvää ja aina on seuraavana päivänä vähän takajalaka kipiä. Siitä vois tulla vaikka tapa! Sen lisäksi pienet pyöräilyt kesäillassa ei voi tehdä pahaa.

Oikein saliselfien siihen lykkäs!






Liikuntaa koko viikonloppu!

Rullamäki
Kahden kuukauden kesäloma puolivälissä. Aina välillä töissä omalla verstaalla ja yksittäisiä päiviä muuallakin
töissä. Juhannuskin vierähti festareiden ensiavussa.. ei toki asiakkaana, vaan töissä.

Kesäkuu huipentui Liikuntapäivä-tapahtumaan, joka tällä kertaa oli kaksipäiväinen rupeama. Ensimmäisenä päivänä kävijät saivat testata eri urheilulajeja ja liikuntamuotoja Paarmanninvuorella. Toista sataa kävijää tapahtuma paikalle houkuttelikin. Paikalla oli myös rullamäki, kuinkas muuten. Oli siinä välillä vähän jonoakin. Seuraavana päivänä olisi ollut mahdollista kokeilla oikeaakin mäkeä. Valitettavasti paikalle ei heti ketään tullut. Olin vähän hätäinen ja poistuin paikalta.. myöhemmin kuulin että pari kokeilijaa oli käynyt kääntymässä. No, uusi aika pitää sovitella!

Sunnuntai aukeni aurinkoisena vaikka tuulisena. Päivällä kisailtiin lasten viikkokisat yleisurheilukentällä ja illalla oli Karijoki-Isojoki pesäpallo-ottelu, jota seurasi täysi katsomo!



Pesäpalloa ja yleisurheilua. Heittoja ja lyöntejä puihin kiinnitettyihin verkkoon ja pressuun

Eläkeliiton boccia-pelurit päästivät vähän nuorempiakin kokeilemaan peliä.

Lähimaastoon oli rakennettu pieni suunnistusrata. Kiintorastit ja iltarastit kiinnostavat suunnistajia.
Myrkystä paikalle oli tuotu pari hevosta, joiden selkään lapset pääsivät ratsastamaan.

Nuoret ohjaajat opastvat junnukeihään kanssa.
Hyppyrimäen väliaikainen
kastelujärjestelmä.. vaikka sitä ei tarvittukaan.

Vihreä mäkimonttu











sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kesäkuntoon



Kesää ei näy. Aurinko paistaa, mutta lämpömittari ei kohoa. Lisäksi puut heiluu vaakatasossa. Vapun jälkeen sain jonku taudin. Ääni katosi ja olin lähes viikon puhumatta. Sitten se alkoi palautua ja paranikin kolmen päivän ajan. Siihen se sitten jäi. Nyt viisi viikkoa Vapun jälkeen ääni edelleen vähän hukassa, mutta muuten tauti selätetty. Antibioottikuurikin oli, hirveä yskä, pari kertaa yskän mukana oksensinkin. Eipä ole tehnyt mieli kuntoilla.

Tänä aamuna tuntui pitkästä aikaa taas hyvälle, kun lihakset olivat hieman kipeät eilisestä kahvakuulauksesta. Aiemmin viikolla olin jo pelailemassa pesäpalloa, ja nyt sekin jo onnistui. Viimekesänä ei murtuneen ranteen jäljiltä heittäminen sujunutkaan.




 

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kotimatka takana


Kotona taas. Meno- ja tulomatkat sujuivat onnistuneesti. Karijoki-Seinäjoki osuus taittui omalla autolla,

Junassa vastapäätä istuskeli Bulgarialainen kaveri, joka oli tulossa veteraanien uinnneista Oulusta. Hän ei ollut koskaan ollut suksilla ja minä taas en osaa uida... eli tasan meni!

Seinäjoki-Oulu väli junalla ja Oulu-Taivalkoski bussilla. Taivalkoskella ystävälliset kaverit kyyditsivät. 

Kiitos Janne, Risto ja Oiva!! Tiedän että lueskelette tätä!

 

Tässä video HS22 mäen toisesta kilpailuhypystä. Kameran takana Mauri.


lauantai 28. maaliskuuta 2015

Spesialistien mäkikisa

Torstai-iltapäivällä käväisin vielä kolme harjoitushyppyä pienessä, HS22 metrin mäessä parin kilpakumppanin kanssa. Harjoitukset meni ihan ok, vaikka hyppypituudet olivatkin aika vaatimattomia.

Perjantai koitti yhtä kauniina kuin aikaisemmatkin päivät. Heti aamulla kilpailtiin tämä spesiaalikilpailu, johon otti osaa vain harvat ja valitut. Monen mäkimiehen luonto ei anna periksi hypätä pientäkin pienemmästä mäestä. Itseluottamus oli kovalla tasolla harjoitusten jälkeen, että jätin koekierroksen kokonaan väliin (Oikea syy se, että kunto on niin huono, ettei jaksa kiivetä kolmea kertaa mäkeen..).

Ensimmäisen kierroksen hyppy oli 18 metriä, eli jäi vain pari metriä K-pisteeltä. Alastulo hieman epäonnistui. Toinen hyppy oli ehkä hitusen parempi, mittaa kertyi vain 17 metriä, mutta hyppy päättyi hienoihin telemark-alastuloihin. Näin pienessä mäessä metrin arvo on niin iso, että suoritukset eivät riittäneet kuin kolmanteen sijaan. Kultaa ja hopeaa irtosi 18,5-19 metrin hypyillä. Kulta meni Sveitsiin ja hopea Tsekkeihin.

MM-pronssi on silti ihan kiva!

Voittaja Markus Zürcher (SUI), toinen Vladimir Nesvatba (CZE), kolmas Jani Vaili (FIN)


Kilpailu HS 38 mäessä

Kilpailuviikon torstaina koitti se aamu, kun oma kisarupeama alkoi. Takana 12 harjoitushyppyä yli vuoteen, joista neljä hyppyä kisamäestä. No onneksi oli edessä vielä koekierros.

Taivalvaaran mäkikeskus kylpi auringossa. Keli oli täydellinen. Aurinko paistoi, pieni tuulen
henkäys, pilvetön taivas ja pari astetta pakkasta. Ja kaiken lisäksi  mäet loistavassa kunnossa

Pettyneen miehen loppuliuku

Koekierros meni ihan hyvin lähtökohtiin nähden. Samaan tapaan ensimmäinen kilpailukierros. Olin reilun viiden pisteen päässä neljäntenä olevasta sakasalaisesta. Toisen kilpailuhypyn sitten mokasin. Se oli huono ruma ja kaikkea. Silti ero kasvoi vain pisteellä. Lopputuloksena viides sija.


Jäihän se harmittamaan. Kahdella ensimmäisen kierroksen kaltaisella hypyllä olisin taistellut tasapäin nelossijasta. No, tavoite oli uskaltaa hypätä ja selviytyä alas turvallisesti. Se tavoite täyttyi. Kilpailullisesti jäi siis parannettavaa perjantain kilpailuun.

Illalla pääsin vielä palkintojenjakoseremoniaankin.


MM-harjoituksissa Taivalkoskella

Koittihan ne MM-kisat sittenkin tänä talvena. Kuukausi sitten suoritetut seitsemän harjoitushyppyä takana ja matka MM-areenalle Taivalkoskelle alkoi. Olo ei ollut kovin luottavainen.

Taivalkoskella oli vielä täysi talvi, kun hyppäsin bussista ulos. Kotona kun melkein kasvoi jo nurmikko. Majapaikkana oli tällä kertaa Asuntohotelli Ruska.

Harjoitushypyt kuukausi sitten hyppäsin pienestä K20 mäestä Taivalkoskella. Maanantaina oli ensimmäiset kisaharjoitukset. Yksi hyppy samasata mäestä ja sitten suksen nokat kohti hissiä ja K34 mäkeä. Oliha se jännää. Puomille, hyppylupa ja puomista irroitus. Ja hyvinhän siinä käytiin. Sen verta jännitti, että alhaalla hissikopilla lähes kuuli miten veri kiertää sormissa. Toinenkin hyppy oli vielä tunnustelua, mutta seuraavat neljä harjoitushyppyä meni jo niinkuin ennenkin.
 
Olin taas hypännyt ihan oikeasta hyppyrimäestä. HUH! 


Tiistai-iltana oli vuorossa totuttuun tapaan avajaiset. Avajaisissa marssittiin torille, kuultiin
puheita, musiikkia ja nähtiin tanssiesityksiä. Seuraavina päivinä olisikin numerolaput rinnassa!