Vuosi 2011

Timo Repo Karijoella 2009

Nyt on vuosi niin pitkällä, että se alkaa vaihtua seuraavaan. Tapaninpäivän myrsky on takana ja koko Karijoki on taas sähköistetty. Joulun välipäivinä Rampe soitteli huonoja uutisia, ilmoittaen nurmolaisen veteraanihyppääjä Timo Revon kuolemasta. Tapasin Timon ensimmäistä kertaa luultavasti itsenäisyyspäivän aikoihin vuonna 2004. Rampe ja Hannu oli Taivalkoskella hyppäämässä, meidän oma mäki oli jo kunnossa. Rampe soitti että "yks Timppa tulis hyppäämään, se on tekijämies, kyllä sen sinne voi päästää" oli Rampen ohjeistus "uuden" mäkimiehen suhteen. No, menin mäelle odottelemaan ja pian pihaan kurvas pakettiauto ja sieltä Timo tuli mäkipuku päällä. Oli ajanut Nurmosta Karijoelle hyppypuku päällä. Siinä tutkailtiin tilanne ja päätettiin mennä hyppäämään. Menin koppiin vaihtamaan vehkeitä ja Timppa halus vaihtaa autossa monot. En ole maailman nopein varusteiden vaihtaja, mutta sain kaiken jo valmiiksi.. odottelin... miestä ei näy. Lopulta menin kattomaan, ni sielä se istuskeli autossa ja poltteli piippua. Monojen vaihto ei ollu vielä edes alannu. Ei ollu Timpalla kiire koskaan. No lopuksi päästiin mäkeen, suoritettiin kyykkyyn - ylös - kyykkyyn.

Vuoden aikana tapahtui paljon, niin mäessä kun lakialla. Vuoden alusta muistuu mieleen Lapuan mäkihanke. Iso hanke lyhyellä ajalla oli iso ponnistus Pohjanmaan-pojilta. Itekkin yritin mahdollisuuksien mukaan olla jaloissa. Onhan siinä kummulla muutama metri ite laudotettua alastuloa. Ittiä varten ;) Talkooväki sai kuin saikin mäen JOT kuntoon ja SM-kisat kilpailtiin suunnitelman mukaan.

Samaan aikaan oli suunnitteilla Paarmanninvuoren mäen 20-juhlakisat. Sehän vasta oli systeemi, mutta onnistui lähes täydellisesti. Monisatapäinen yleisö täytti Paarmanninvuoren mäkimontun. Yli 30 vapaaehtoista toimitsijatehtävissä, makkaragrillillä, lipunmyynnissä jne. Eihän se yleisö pakosti mäkihyppyä tullut katsomaan. Kyllä se Nykäsen Matti taisi olla se suurin innoittaja yleisön saapumiselle. Mutta niinhän se oli tarkoituskin. Matti tuli, Matti hyppäs, Matti voitti. Kiitos vielä tässäkin kaikille vapaaehtoisille, etenkin Raimolle, Hannulle ja Caritalle.

Kevään tullessa käynnisty kesäjutut. Pelailin pesäpalloa ja sellasta. Kesälomamatkalla suuntasin kohti Vuokattia ja mäkikarnevaalia. Muutaman päivän ajan kesähyppyjä hyvässä mäessä. Se oli oikein hyvä reissu. Tulomatka meinas olla vähän pitkä, kun mittari näytti 34 astetta lämmintä ja autossa ei ole ilmastointia. Mutta en kuivunu ruttuun. Kesällä kilpailtiin 9-12 vuotiaiden yleisurheilun pm kisat Kauhajoella. Sielä meitä oli n. 30 toimitsijaa suorittamassa pituushyppykisat. Osallistujia oli mahottomasti mutta hyvin sekin meni. Elokuussa vielä saman lajin tähtikisat Kristiinankaupungissa. En ihan saanut kirjoittaa pöytäkirjaan 8 alkavaa pituushyppytulosta, kun Tommi Evilä putosi "vain" 798 cm päähän lankusta.

Syksyllä reissasin veteraanien mukana Ruotsin maalle Ö-vikiin, jossa hieno mäkikeskus vain odotti hyppääjiä. Mahtavan keskuksen ovat rustanneet. Jospa tuo merimatka olis hivenen edullisempi, niin sehän olis Pohjanmaan pojan ykköspaikka! Mäkiä löytyy pienestä isoon ja hissi vie perille ylös. Mulle sieltä löyty sopiva mäki, vaikka jotkut veteraanit harmittelikin ISON mäen puuttumista. Siinä taisi olla isoa vain puheet.


Aivan kuin vuosi olisi tuohon loppunut. Mutta mitää erityistä ei sitten loppuvuonna ollutkaan. Lumen odottelua, kuivaharjoittelua ja lepoa.

Nyt seuraamaan Garmisin karsintaa ja jos yöllä kokeilis metsästää pari ilotulituskuvaa! Jatketaan ensivuonna!

Pimeä joulu

Joulu alkaa olla takana päin. Joulu vierähti kotona-kotona syöden ja saunoen. Aatto-illan päätteeksi Pohjanmaan tähti-pelissä kakkossija rikkaana miehenä.

Paarmannin pururata

Joulupäivän ja Tapaninpäivän välisenä yönä se sitten alkoi. Hirvittävä myrsky. Aamulla lähti sitten sähköt "lopullisesti". Sähkölämmitteisessä asunnossa se ei ole ollenkaan kiva uutinen varsinkaan, kun aamun valjetessa selvisi ettei tuhot ole mitään pieniä. Matkalla vanhempien luo, oli tieltä raivattu aamun tunteina jo 3-5 puuta. Osa puista nojasi vielä sähkölinjoille ja jotkut johdot oli lähes maassa. Kotona puuhella mahdollisti aamukahvit ja lämpimän ruuan ja pihasauna oli ajankulua ja peseytymistä. Iltapäivällä sähköt palasi - ainakin toistaiseksi.

Välipäiville suunnitellut hyppelyreissut on nyt sitten peruttu ja odotellaan tulevaa. Lisenssi ja vakuutus on nyt sitte hankittu ja kaikin puolin puuttuu enää vain lumi. Tänään sovin kisareissusta suksien osalta. Aatsa-transpoint kuljettaa sukset kohteeseen, ettei tarvitse niistä rustata lisäsiipiä lentokoneeseen.

Huomenna on taas pitkästä aikaa ARKI, ja sen jälkeen taas juhlan paikka - Viattomien lasten päivä. :)

Joululoma starttasi!

Joululoma alkoi. Puolitoistaviikkoa vapaata, kun työt jatkuu 2.1. Voi ie ku olis olosuhdetta harrastaa.


Äsken vastaanotin muutaman sataa seinäkalenteria. Seuran perinteinen seinäkalenteri postitetaan tossa joulun välipäivinä joka taloon. Tänä vuonna siinä komeilee joukko mäkijunioreita kahden mäkikouluohjaajan kanssa. Täytyy heti joulun jälkeen järjestää postituskökkä, kun väliin sujautetaan pieni kannatusmaksumahdollisuus.








Sitten sporttiin. Lunta ei ole riittävästi. Jotain pientä härmää sateli, mutta ei siitä mitään iloa ole. Sääennustekkaan ei luvannut mitään positiivisia uutisia. Suunnitelmissa oli, että olisi voinut mennä Taivalkoskelle lumen perässä lomalla. Saa nyt nähdä miten sen kans sitten käy. Ei oikein ole virtaa järjestellä asiaa. Ehkä oon vain liian mukavuudenhaluinen. Täytyy keskittyä edelleen kuivaharjoitteluun ja mielikuvaharjoitteluun.

Viikolla vihdoin sain hommattua sen vakuutuksen. Nyt saa sen suhteen huoletta harrastaa. Samaan syssyyn hankin lisenssin.

Huomenna 2 h joulusiivot ja sitte muutamat joulumuodollisuudet. Kaikesta huolimatta, hyvää joulua lukijoille!

Kauden avaus!

Kausi on avattu! Valitettavasti kyse ei ole hyppykaudesta, vaan mäenkunnostuskaudesta. Mutta johtaahan se lopulta hyppykauteen. Olin äsken rullaamassa ison mäen alastuloa. Ei ole lunta paljoa, mutta meni ainakin heinät nurin. Jos sää pysyy viileänä ja loppuviikon ennuste vesisateesta ei pidä paikkaansa, niin tuosta voi syntyä hyvä pohja tuleville lumisateille.

Aamusella kävin vähän leikkimäs urheilijaa ja testasin koulun salissa vähän trampoliinia ja muuta kivaa. En tiedä olenko sokea, mutta en nähnyt sielä ketään muita. Tämä mun "valmentajakaan" ei ole ollu vielä yhdeskään treenis mukana. Pitäisköhän sitä vaihtaa?

Joka tapauksessa painonpudotus on hyvällä mallilla. Paino on pudonnut jo muutaman sentin. Ylpeänä voin kertoa, että ajoin kiltisti grillin ohi pysähtymättä, vaikka tiukille se otti!

Pakkasta vaan meillekkin!

Ompas mukava ja pirteä lauantai aamu. Vissiin muutama aste pakkasta ja kaikin puolin hieno sää. Ei puutu kuin lumi. Keskiviikkona keskityin pomppuihin ja eilen perjantaina keskivartaloon. Tänä aamuna kävin loikkimassa ja temppuilemassa mäkikoululaisten kanssa koulun salissa. Oli ensimmäinen kerta tälle syksyä ja neljä muksua sielä mun kanssa oli. Aika on hieman aikanen, ei ehkä minulle, mutta muille. Puhuttiin josko siirrettäis alkaman edes klo 11. En haluaisi että olis keskellä päivää, kun sillo menee koko päivä "pilalle".

Ottaa vähän lujille tuo MC seuraaminen nyt. Mieli tekisi katella telkkarista, mutta kun ei näy niin ei näy. Ja maksukorttia en hanki, ennenkö saa ostaa kanava kerrallaan. Aina välillä tuntuu, että ei mene kauaa, kun joudun tuosta periaatteesta antamaan periksi. Ehkä kutsun itseni iltapäivällä vanhempien luo kahville.. ja samalla voi vaikka seurata Lillehammerin osakilpailua..

Veteraanit ovat kai aloittaneet leirinsä Taivalkoskella. Jotain tietoja säätilan heikkenemisestä kuului, mutta täältä katsoen ei näytä sille. Toivottavasti sielä pääsevät kukin suorittamaan lentojaan. Hyvää leiriä vain Heille.

Nyt olis aika viikkosiivouksen. Tuntuu ihan sille.

Paino nousee, minä en.

Perjantai-ilta taas. Rankahko jalkoihin kohdistunut kahvakuulaharjoitus takana, samaten kuin Karijoen joulunavaus-tapahtuma. Onneksi ei satanut vettä. En sitten jaksanut sielä kauaa olla, enkä edes ostanut makkaraa. Ei kuulu (virallisen selityksen mukaan) tapoihin. Mutta en ihan oikeasti syönyt makkaraa. Paino nousee, minä en. Olisi pienen itsekurin paikka.

Pohjoisessa Pro-väki on päässyt jo tositoimiin... tai olisi päässyt jos ei tuulisi niin, että maailmancup-avaus olisi siirretty. Täälä ei tunnu talvelta. Huomenaamulla kokeillaan mäkiharjoituksia koulun salissa. Taitaapa kuivua kasaan, mutta meen ainakin itte jos ei muita tule.

Tänään taas hoidin vakuutusasiaa. Sain puhelimessa mäkihyppyasiat tuntevalta vakuutusmyyjältä houkuttelevia hintatietoja. Sain tarjouksenkin, josta en tajunnut "sanaakaan". Oli se kyllä suomeksi, mutta... No, joka tapauksessa hinta oli kolminumeroinen ja alkoi vain ykkösellä. Sellaisen taidan ostaa, jahka soittelen arkena ja kyselen vähän tarkennuksia.

Tämän kaiken kirjoitin nyt, kun tarkoitus oli katella mäen karsintaa Rukalta.

Haisee talvelle

Ensimmäiset pakkaset on sitte saavuttanut lakeuden. Otsikon "haisee" sana ei täälä päin ole niin negatiivinen kuin muualla. Oikiammin se olisi "haisoo" ja tarkoittaa tuoksua. Ompas parina aamuna ollut kiva mennä töihin kun maa on kuurassa ja auton ikkunat olisi jäässä jos olisi ulkoruokinnassa.

Viikonlopulle luvattiin ensilumi. Saa nähdä miten sitte pitää paikkaansa. Jos perjantai-iltana lumi peittäisi maan, se ei tarkoita, että olisi kiire poistaa parafiinejä suksen pohjasta. Hyppykelit tulee aikaisintaan joulukuussa, jos silloinkaan. Ehkä meidän pienen pienen muovimäen alastuloon pitäis käydä rustaamassa lumistopparit. Helpompi laittaa ne nyt, kun sitte vasta kun lumi on maassa.

Veteraanimäkihyppääjät pitävät hyppyleiriään Taivalkoskella joulukuun alussa. Tuumailin tuossa että turhahan sinne on lähteä. Edellisestä hypystä muovilla on pitkä aika, ja seuraavaan lumihyppyyn olisi pitkä aika. Miksi siis ajaa maailman ääriin muutaman hypyn takia? Vaarana olisi vielä sekin, että ei tulisi hypyn hyppyä, vaan pelkkiä laskuja. Tyydyn harjoittelemaan kuivalla maalla. Varsinkin mielikuvaharjoituksissa olen hyvä.

Ensihiki

Käväisimpä viikolla paikallisessa pankissa ja avasin kisatilin. Ehkä se jatkossa muotoutuu jonkinlaiseksi urheilutiliksi. Ehkä saan jonku pienen hullun tukijankin reissulle, jos oikein intoutuu. No, pieni aloituspääoma on nyt sijoitettu.

Kevyttä fyysistä harjoittelua on myös aloiteltu. Eilen käväisin tuossa kuntosalilla itseä peilailemassa. Kunta on satsannu hienon salin, jota aivan liian harva käyttää. Tänään iltapäivällä kävin testaamassa koulun salissa, vieläkö pääsee pikkuaitojen yli ilman tikapuita. Hyvinhän se sujui, vaikka raskasta olikin. Eipä sielä salissakaan ketään muuta URHEILIJAA näkynyt. Taidan olla koko paikan ainut ja siis ilman muuta paras urheilija!  Huomenna on vuorossa kahvakuulailu.

Viikonloppuna sitten Yariksen nokka kohti Lahtea ja mäkihypyn TA-kurssia!

Fiasko

Eilen illalla suunnittelin miten menen aamulla koulun saliin kuntoilemaan. Aamulla totuus valkeni. Koko suunnitelma ja moni muukin asia oli mennyt pieleen. Tänään on Pyhäinpäivä!! Miksi ihmisiä kiusataan kaikenmaailman pyhäpäivillä ilman mitään ennakkovaroitusta? Ensiksikin. Jääkaapissa oli onneksi eväät aamuksi. Ruisleipää (ei jääkaapissa), päälle levitettä ja tomaattia. Kyytipojaksi kahvia. Mutta siinäpä ne jääkaapin antimet suunnilleen olikin. Löytyyhän sieltä myös kaksi makkaraa. Ongelma tässä on se, että kaupat on kiinni. Onneksi läheinen Lålbyn ABC pelastaa.

Sitten urheiluun. Tottahan juuri tänään on sitten sielä salissa joku haitari ja fiulikonsertti. Ei sinne parane mennä juoksentelemaan. Saa vielä jousesta ottaan. Tällänen homma on ihan hanurista. No, täytyypä pukea ja mennä tuonne hirvimiesten sekaan edes pienelle lenkille. Nimim. Ostetaan oranssi pipo.

Licence to jump

Olen uuden tilanteen edessä. Täytyisi hankkia pitkästä aikaa ihka oikea mäkihyppylisenssi. Hiihtoliiton lisenssishoppiin ne on tulleet myyntiin pari viikkoa sitten. Tähän asti olen urheillut aikuisten Ski-passilla. Se on ollut järkevää, koska se on edullinen, mutta sisältää silti vakuutuksen. Eipä sillä ole saanut kilpailla kuin pikkukisoissa, mutta ei ole iso mieskään.

Nyt tuo mystinen passi ei enää sitten riitä. Alennuskorissa ei näytä olevan kuin maastohiihtolisenssejä ja se ei nyt tähän hätään auta. Täytyisi lunastaa 299 euron hyppylupa. Toivottavasti siitä saa edes Plussa-pisteitä, plop plop. Vakuutuksen osuus on aika merkittävä, peräti 250 euroa. Onneksi tuota "valmista" vakuutuspakettia ei ole pakko hankkia, voi käyttää omaa riittävää vakuutusta. No, sellainen pitää sitten hankkia! Mars omaan vakuutusyhtiöön. Pienen huokailun jälkeen löytyy tarjous joka kattaa myös mäkihypyn.... 359 euroa.. vakuutus... Pitäisköhän vaihtaa lajia?

Tärisevät jalat

Viikko on kulunut pääasiassa urheiluseuran asioita hoidellessa ja valmistautuen "Pirä ittsestäs huolta"-messuille, jonne pystytän mäkihyppyä markkinoivan pisteen. Saa nähdä mitä siitä tulee. Epäilen että valtaosa messuväestä on keski-ikäisiä naisia, mutta optimisti sanoisi: Eihän naisveteraaneja vielä olekkaan, joten markkinat ovat valtavat.

Viikon ainut ja ensimmäinen kuntoilurykäys sattui tänään. Käväisin ensin kuntosalilla harjoittamassa alapäätä ja myöhemmin illalla kahvakuulailemassa yläpäätä. No, siinä kävikin niin, että se harjotus painottui myös alapäähän. Nyt tärisevin jaloin kirjoittelen näitä tekstejä. Toivottavasti huomenna pääsee liikkumaan normaali-ihmisen tavoin, kun pitää olla ihmisten ilmoilla.

Päätös on aloitus

Nyt se sitten on tehty. Olen ilmoittanut halukkuuteni osallistua veteraanien MM-kilpailuihin maaliskuun alussa Puolan Szczrykiin. Lähes jokaisena vuotena Karijoen Tappara on lähettänyt hyppääjiä kisoihin. Hannu on kiertänyt Raimoa ahkerammin MM-kisoja, mutta molemmat lukuisia kertoja.  Tänä vuonna nämä todelliset veteraanit jättävät kisamatkan väliin, mutta päätimpä pitää perinteitä yllä ja osallistua. Ehkä tulevina vuosina joukkueen koko taas vähän kasvaa? Ihan yksin ei matkaan tarvitse lähteä. Suomesta lähtenee iso veteraanihyppääjien joukko, joista valtaosa on tullut jo tutuksi.

Tavoitteeksi on asetettu osallistuminen. Tottakai täytyy harjoitella, että pystyy turvallisesti suoriutumaan mäestä alas ja oleellista olisi lajin tunnistaminen suorittamisesta eikä välineistä.

Matkan kustannusarvio ja aikataulut tarkentuvat tässä lähiaikoina. Täytyy saada matkarahat kokoon ja sopiva loma neuvoteltua. Molemmat lienevät vain järjestelykysymyksiä.

Tämä oli ensimmäinen bloggaus kohti Puolaa, jatkossa kirjoituksia tiukasti aiheesta ja löysästi vierestä.