maanantai 31. lokakuuta 2011

Licence to jump

Olen uuden tilanteen edessä. Täytyisi hankkia pitkästä aikaa ihka oikea mäkihyppylisenssi. Hiihtoliiton lisenssishoppiin ne on tulleet myyntiin pari viikkoa sitten. Tähän asti olen urheillut aikuisten Ski-passilla. Se on ollut järkevää, koska se on edullinen, mutta sisältää silti vakuutuksen. Eipä sillä ole saanut kilpailla kuin pikkukisoissa, mutta ei ole iso mieskään.

Nyt tuo mystinen passi ei enää sitten riitä. Alennuskorissa ei näytä olevan kuin maastohiihtolisenssejä ja se ei nyt tähän hätään auta. Täytyisi lunastaa 299 euron hyppylupa. Toivottavasti siitä saa edes Plussa-pisteitä, plop plop. Vakuutuksen osuus on aika merkittävä, peräti 250 euroa. Onneksi tuota "valmista" vakuutuspakettia ei ole pakko hankkia, voi käyttää omaa riittävää vakuutusta. No, sellainen pitää sitten hankkia! Mars omaan vakuutusyhtiöön. Pienen huokailun jälkeen löytyy tarjous joka kattaa myös mäkihypyn.... 359 euroa.. vakuutus... Pitäisköhän vaihtaa lajia?

perjantai 28. lokakuuta 2011

Tärisevät jalat

Viikko on kulunut pääasiassa urheiluseuran asioita hoidellessa ja valmistautuen "Pirä ittsestäs huolta"-messuille, jonne pystytän mäkihyppyä markkinoivan pisteen. Saa nähdä mitä siitä tulee. Epäilen että valtaosa messuväestä on keski-ikäisiä naisia, mutta optimisti sanoisi: Eihän naisveteraaneja vielä olekkaan, joten markkinat ovat valtavat.

Viikon ainut ja ensimmäinen kuntoilurykäys sattui tänään. Käväisin ensin kuntosalilla harjoittamassa alapäätä ja myöhemmin illalla kahvakuulailemassa yläpäätä. No, siinä kävikin niin, että se harjotus painottui myös alapäähän. Nyt tärisevin jaloin kirjoittelen näitä tekstejä. Toivottavasti huomenna pääsee liikkumaan normaali-ihmisen tavoin, kun pitää olla ihmisten ilmoilla.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Päätös on aloitus


Nyt se sitten on tehty. Olen ilmoittanut halukkuuteni osallistua veteraanien MM-kilpailuihin maaliskuun alussa Puolan Szczrykiin. Lähes jokaisena vuotena Karijoen Tappara on lähettänyt hyppääjiä kisoihin. Hannu on kiertänyt Raimoa ahkerammin MM-kisoja, mutta molemmat lukuisia kertoja.  Tänä vuonna nämä todelliset veteraanit jättävät kisamatkan väliin, mutta päätimpä pitää perinteitä yllä ja osallistua. Ehkä tulevina vuosina joukkueen koko taas vähän kasvaa? Ihan yksin ei matkaan tarvitse lähteä. Suomesta lähtenee iso veteraanihyppääjien joukko, joista valtaosa on tullut jo tutuksi.

Tavoitteeksi on asetettu osallistuminen. Tottakai täytyy harjoitella, että pystyy turvallisesti suoriutumaan mäestä alas ja oleellista olisi lajin tunnistaminen suorittamisesta eikä välineistä.

Matkan kustannusarvio ja aikataulut tarkentuvat tässä lähiaikoina. Täytyy saada matkarahat kokoon ja sopiva loma neuvoteltua. Molemmat lienevät vain järjestelykysymyksiä.

Tämä oli ensimmäinen bloggaus kohti Puolaa, jatkossa kirjoituksia tiukasti aiheesta ja löysästi vierestä.