Mäkihän oli äärimmäisen pieni, K20, jossa keulaa lähestytään melkein "kävelyvauhtia". Joka kerta kun mäestä laskee, miettii, miksi ihmeessä olen täälä? Mutta kai se vain on kivaa vain.
En sitten rohjennut harjoittelemaan mäestä ennen kisaa, kun mittari näytti pitkästi yli 20 olevia miinuslukemia. Päätin panostaa koekierrokseen ja itse kilpailuun. Siinähän kävi sitten niin, ettei koko koekierrosta hypätty, joten suoraan kisaan sitten vain. Eihän siitä ensimmäisestä mitään tullut. Käsi viisti lumenpintaa ja siteen turvamekaniikkakin irroitti suksen montussa/jarrutuspaikalla (pienessä mäessä ne on melkein sama asia). Vissiinkin se käsi sitten hipaisi vasta the viivan jälkeen, kun tuomarit arvioi hypyn varsin positiivisin lasein. Kaikenkaikkiaan ensimmäisestä hypystä jäi aika kaoottiset fiilikset, mutta onneksi pääsin mukaan kuitenkin toiselle kierrokselle (kaksi osanottajaa).
Toisella kierroksella pelonsekaisin tuntein asettelin hiihtimet ladulle. Kuuluttaja kuulutti "Ja nyt Jani Vaili näyttää olevan valmiina toiseen kilpailuhyppyynsä..". En tiedä moniko sen kuuli, mutta huusin takaisin "En todellakaan ole valmis, mutta hypätään nyt!"
Toinen suoritus olikin sitten paljon parempi, vaikka se ei ehkä tulosten perusteella siltä näytäkkään. Omafiilis on parempi mittari. Toisella hypyllä en horjunutkaan paljon yhtään ja pysyin pystyssä loppuun saakka. Ehkä olis kannattanu käydä kerran hyppäämässä ennen kisaa!
Karijoelta mukana oli myös kasivuotiaissa Oona, joka hyppäsi hienosti kolmanneksi. Kilpailujen jälkeen juhlistettiin Väinö Hirvosen 70 v synttäreitä.
Nyt vielä muutamia harjoituksia ja seuraavaksi Karijoen osakilpailu kotimäessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti