Totuttelua

Tässä sitä on nyt sitte eletty kevättä. Aika outoa kun yhtäkkiä ei olekkaan mitään. Entistä väsyneempi vain on olo. Lauantaina kävin kuntosalilla ja äsken happihyppelyllä. Piakkoin vois aloittaa taas sitte säännöllisen liikkumisen.

Tässä välissä vois katella miltä blogin lukijatiedot näyttää. Ennen kisoja kävijöitä oli blogissa 1-5 päivässä, ja siihen ei ole laskettu omia käyntejäni. Tottakai yksittäisiä piikkejä oli. Kisojen lähestyessä kävijämäärä "räjähti" käsiin, parhaimmillaan kisaviikon keskiviikkona kävijöitä oli 56 päivässä. Koko kisojen ajan kävijöitä oli useita kymmeniä päivässä. Nyt meno on taas tasaantunut 5-10 kävijään. :) Mutta ihan kiva kun joku jaksaa näitä käydä välillä lukemassa. Koko historian aikana käyntikertoja on ollut 1057, joista iso osa MM-kisaviikolla. Hauskaa on, että lukuja on suoritettu ympäri maapallon, vaikka ehkä se ymmärtäminen on rajoittunut vain suomeen ja vähän ruotsiin... Kävijöitä on ollut paljon Venäjältä, Kanadasta, USA:sta, Saksasta, Puolasta ja tietenkin Ruotsista. Kerran luettu Taiwanista ja Portugalistakin. Perinteisiä mäkihyppymaita.

Kisaviikko oli vilkas myös Blogissa

Palailen asiaan kun palaan seuraavan kerran lenkkipolulta ;)

Kauden päätös Pielavedellä

Pielavedelle se kausi sitte päättyi. Sunnuntaina kisailtiin hyvissä olosuhteissa mukava kisa. Aurinko paistoi ja vastainen virtaus auttoi hyppymiehiä. Hypyt meni mulla paremmin kuin lauantain harjoituksissa, mutta se jokin jäi edelleen puuttumaan. Sitä kai sanotaan ponnistukseksi? Hirvittäviä sankaritarinoita ei kisasta ole kerrottavana, mutta tulipahan hypättyä :)

Nytte on sitte viikon verran vain oleskeltu. Hyppyvehkeetkin on vielä tuola odottamassa kuljetusta mäelle. Kaipa ne ehtii. Piipahdin tuossa mäelläkin. Ylämäki on jo sulanut yläosastaan ja pikkumäessä muovit näkyy. Isompien mäkien alastuloissa vielä lunta riittää pitkälle yli pääsiäisen.


Mäkihypyn osalta nyt on loman vuoro. Sillävälin jo kaikki muut seura-asiat painaa jo päälle! Mäkihyppy jää hetkeksi tauolle, mutta tarinat blogissa jatkuu!

Tyynen kelin tuulimerkin näyttäjä

Tänään sitte seurasin kisoja Siilinjärvellä mäen vieressä. Heilauttelin muodon vuoksi veteraaneille kättä. Hyvin ne hyppäsi. Rohkeita poikasia. Arpapalkintona oli telkkari. Sekin vissiin meni sivusuun.

Iltapäivällä käytiin hyppäämässä Pielaveden mäessä. Siinä ne tärkeimmät siitä harjoituksesta. Ei paljon lajilta näyttäny, mutta huomenna on päivä uusi. Huomenna lentää jyrkälle. Pakko lentää :)

Hotelli on mitä erikoisin. Tässä on kokonaista viisi huonetta. Periaatteessa kaikki asiat on, mitä nyt yleensäkkin on hotellihuoneessa. Mutta.. Tätä ei voi kuvailla. Naapurihuoneisto on iso keittiö, missä on kolme sänkyä. Tässä huoneessa on tollane iso holvikaari, ikkunasta vetää ja vessassa värit on kohdillaan. Lattia ja seinät sinistä mosaiikkilaattaa, vihreä kylpyamme, sinivihreä wc-istuin ja kaiken kruunaa seinien ja katon sinikukkainen tapeetti. Aamupala tuodaan huoneen jääkaappiin ja kahvin saa keittää ite. Keittimessä eikä pannussa ole mitta-asteikkoa. Mutta onneksi on kokenut kaffinkeittäjä.

On tässä huoneessa muutakin erikoista. Täälä on elävää musiikkia, kun kämppäkaverina on pelimanni Kuusamosta!

Karsiutuminen

Täälä Pielavedellä ollaan. Eilen käytiin Siilinjärvellä "karsinnassa". Hannu kävi mäessä, minä en. Nyt kävi silleen että Siilinjärven mäki jäi tällä reissulla laskematta. Mäki sinänsä oli ihan ok kunnossa, mutta jokin päänupissa sanoi ettei tonne tarvis nyt mennä. Harmittaahan se, kun ei ole edes mitään ulkoista syytä karsiutumiseen. Mutta näillä mennään. Tänään siis kattelen kisoja siviilit päällä ja illalla mennään hyppäämään Pielaveden mäkeen. Saa nähä miten äijän sielä käy, mutta mieli on ainakin vielä luottavainen. Aika rohkea on se, joka kantaa sukset alas tornista, mutta rohkea on se, joka ei pue edes vehkeitä. :D

Kohti uusia seikkailuja!

Kauden päätavoite on nyt sitte takana. Hyvin meni ja hyvä fiilis jäi. Ensivuoden kisat on Venäjällä Permissä. Sehän on paikka jonka kaikki tuntee. Eikö niin? Se lienee miljoonakaupunki jossainpäin Uralia. Tällä hetkellä fiilis on se, että reissu jää väliin ja keskitytään seuraaviin kisoihin jotka lienee Pohjoismaissa.

Mutta seuraavat kansalliset kisat on jo nurkan takana. Perjantaina olis tarkoitus lähteä Hannun ja Kirstin kanssa Siilinjärvelle ja Pielavedelle. Perjantaina pitäis korkata Siilinjärven hyppyrimäki, ja tämä karsintavaihe on taas se pahin kohta. Jos mäki on kunnossa ja olosuhteet hyvät, niin toki osallistun. Pienehkö kysymysmerkki vielä on olemassa. Varasin huoneen hotelli Restentistä. Yllättäen Saapungin Jussi Kuusamosta soitteli ja ilmoittautui kämppäkaveriksi. Siinä samalla hetkellä reissun majoituskustannukset siis pieneni 48 eurolla!

Huomenna muksut kisailee Karijoen mestaruuskisoissa. Meiltä isommilta se jää nyt väliin kun pikkumäkeä lukuunottamatta mäkiä ei nyt laiteta enää kuntoon. Kaikki on umpijäässä. Mutta elämä on!

Kuvia reissusta

    KOKO KUVAGALLERIA

Kotona!

Nyt on sitte kamat purettu (ennätysajassa). Sunnuntai aamupäivällä lähdettiin Szczyrkistä pikkubussilla kohti Krakovaa. Oltiin kentällä hyvissä ajoin. Olin hirvittävän vaarallinen, kun piippasin turvatarkastuksessa. En vieläkään tiedä mikä se oli. Ehkä vain aika rautainen tyyppi. Varsovassa kentällä oli niin venäläisiä, ruotsalaisia kuin suomalaisiakin veteraanihyppääjiä kotimatkoillaan. Molemmilla lennoilla voimakas tuuli riepotteli kovasti konetta. "Kuljettajan" mukaan vastatuulta oli 250 km/h. Se on jo jonkinlainen viima. Luulen että oli tosi lähellä että mua olis pyydetty lykkäämään sitä konetta, mutta pääsi ne vielä omin voimin lentämään.

Kaikki matkatavarat tuli niinkuin liukuhihnalta ja yhteinen reissu alkoi olla siinä. Kukin hajaantui omiin suuntiinsa. Ite suuntasin syömään. Aikaa oli sopivasti ennen junan lähtöä. Söin, matkustin Tikkurilaan bussilla ja pienen odottelun jälkeen hyppäsin "pohjoisen pikajunaan". Odotin paljon "pahempaa". Mutta sehän oli oikein mukava juna. Paljon tilaa ja pehmeät penkit. Ja hiljaista. Melkein kaikki nukkui. Perillä seinäjoella olin vähän enne kahta yöllä. Taksilla sitte kummien luo yöksi josta aamulla sitten ajelin kotiin.



Tuohon oikeaan marginaaliin on päivitetty nyt kaikki tulokset ja mitalitaulukot. Norjan kanssa Suomi saavutti yhtä monta mitalia, mutta norskien kaulaan ripustettiin yksi kultamitali enemmän.

Noin kun "yksin" on matkassa niin itestä on vähän niukanlaisesti kuveja. Jos tätä joku mukana ollut lueskelee ja tietää että oon osunut joskus linssin huonommalle puolelle, niin saa lähettää kuvia :) Joitain kuvia olen jo saanutkin. Tässä kuitenkin Kärkölän Komeen kuvaama Komee hyppy:

Pikainen bloggaus

Tässä tällänen pikainen bloggaus. Suomessa ja Seinäjoella ollaan. Matka meni kuin pitikin.Piakkoin vielä automatka kotiin, sitten taas enempi juttuja!

Viimeisiä kisoja vaille valmis

Kisat alkaa kääntyä loppusuoralle. Tänään kisattiin isossa mäessä ja nuorten sarjojen yhdistetyssä. Mitaleja tuli niin, etten enää pysy laskuissa mukana. Ehkä teen jonkinlaisen yhteenvedon lopuksi. Jantunen ainakin hiihti hienosti ties monenneltako sijalta pronssille asti ja ainakin Kinnunen ja Koivuranta soitatti Maamme-laulua. Yhdistetyn hiihto-osuudet on hiihdetty muutaman kilometrin päässä hyppyreiltä. Sielä ei ollut mitään infraa, pelkät hiihtobaanat, mutta onnistuuhan se niinkin. Kuljetukset oli hoidettu hienosti hotellin ovelta pelipaikalle. Veden sekaista lunta vähän hiukoi, mutta luisto lieni silti hyvä. Kukaan ei merkittävästi mutkaisella hiihtoladulla kaatumalla menettänyt asemiaan.

Huomenaamulla vuorossa joukkuemäki, johon Suomella on laittaa kaksi tasaväkistä joukkuetta. Ykkös- ja kakkosjoukkueen "arvo" on määritelty arpomalla. Joukkuemäen jälkeen vielä joukkueyhdistetyn hiihto, joka päättää kisojen kilpailutapahtumat.

Huomenillalla on sitten kisojen päätöstilaisuus, banquet, jossain tuola hiihtopaikan liki. Sielä kai sitten syödään hyvin ja jaetaan viimeiset palkinnot. Sunnuntai-aamulla sitte kamat kasaan ja kotimatkalle!

HUOM! Tuloslinkit tuossa oikealla marginaalissa!

MM-kilpailu

Kisat on nyt sitte kisattu mun osalta. Aamu koitti tuulisena ja pilvisenä. Ei ollenkaan nätti keli. Vanhempien sarjat aloitti aamulla. Puolenpäivän jälkeen alkoi toinen osio jossa ne nuoremmat hypättiin. Tuuli välillä ehti jo tyyntyäkkin mutta kyllä se siinä puhalteli milloin vasten ja milloin sivusta.

Tiesin että koekierroksella mun pitää vähän "haistella tuulia" arka ja tarkka kun olen olosuhteiden suhteen. Koekierros meni miten meni, ei paljon kerrottavaa. Tiesin itse että parempaa on luvassa kun sai vain päivän käyntiin. Samalla opiskelin lähtemisen valoilla. Tottahan tekniikka ja asia sinänsä oli tuttu, mutta ikinä en ite ole parrulta valoilla lähtenyt. Tottakai valmentajan lipunheilautuksesta liukuun lähdettiin valojen lisäksi.

Ensimmäinen kisahyppy oli oikein hyvä mulle. Se oli siisti, rauhallinen ja nätti. Alastulojen kanssa oli vähän niin ja näin, kun alastulomäki alkoi oleen jo vähän puurolla. Hyppäsin koko ryhmän viimeisenä hyppääjänä. Ensimmäinen kisahyppy kantoi 33,5 metriä. Muut kilpakumppanit hyppäsivät muutaman metrin pitemmäätte, mitä lie syöneet.


Toiselle kierrokselle laiton vähäsen voidetta pohjaan, kun latu alkoi kostumaan ja jäälatu muuttumaan lumiladuksi.
Toinen kisahyppy oli sitten ehkä reissun huonoin. Mittaa toki tuli vain metrin vähemmän kuin ensimmäiseen, mutta hyppy oli kaikkea muuta kuin rauhallinen ja nätti. Täysi työ oli tulla sukset menosuuntaan alas. Mutta pystyssä pysyin ja silleen. Hyvä että jäi parannettavaa seuraaviin taistoihin.

Vauhdeissa en juurikaan hävinnyt kilpakumppaneille, vaikken maailman kiinnostunein olekkaan suksien laittamisesta. Toiselle kierrokselle puomia taidettiin nostaa yhdellä, ja vauhtia tuli 0,3 km/h lisää. Toki vauhti hidastui ladun hidastuessa sään takia.

Lopputuloksissa olin sarjani viides, ja niin montahan meitä olikin. Ei ollut tän hetken hyppäämisellä mitään mahdollisuuksia parempaan. Niin kovia poikia oli muut. Suomen Marko Jokiniemi ponki hienosti hopealle. Muut sijat meni Saksan ja Norjan hyppääjille.

Kuten lasten kisoissa, myös veteraanikisoissa jaetaan lohdutuspalkintoja. Täälä palkittiin sijat 1-6 joten sehän tarkoitti että mullekkin tuli "palkintopallikeikka".

TULOKSET HS 44 MÄESTÄ

Tuloksia:

Ensimmäisen päivän tuloksia:
TULOKSET HS77
(En tiedä onko tulokset ne korjatut vai ei-korjatut. Mutta suomalaisten mitalistien osalta kaiketi oikein!)

Ensimmäinen kisapäivä

Tänään ne kisat sitte alkoi. Ensimmäisenä päivänä hypättiin HS77 erikoismäen kisat ja nuorempien sarjojen yh:n mäkiosuudet. Miestä tuli alas aika tiiviiseen tahtiin ja järjestelyt näytti olevan aikalailla mallillaan. Nytte kuitenki tuloksissa on jotain ongelmaa... en tarkalleen tiedä mitä. Joka tapauksessa Suomeen tuli muutama mitali. Joku laskeskeli että kahdeksan, mutta ehkäpä tässä piakkoin tulee oikein olevat tulokset josta ne voi laskea.

Huomenna on sitte vuorossa tuo pieni mäki, eli mun
iso mäki. Tämän hetken tiedon mukaan yhdeksältä
aloittaa vanhemmat sarjat ja sitte varmaan
puolenpäivän huitteessa meidän junioreiden
(alle 50 v) vuoro. Sarjathan menee viiden
vuoden välein ja mä kilpailen sarjassa 30-34 vuotiaat. Mäki on ollu tosi hyvässä kunnossa harjoituksissa, mutta siitä huolimatta järjestäjät aloittivat jo kumpuosan kunnostamisen tänään.

Toinen harjoituspäivä ja avajaiset

Toinen harjoituspäivä takana. Aluksi oli vähän vaikeaa parilla ekalla hypyllä. Hypyt kiersi kovasti ja silleen. Päivän neljäs oli sitte jo parempi ja siihen sitte lopetin. Sellaset ku sattuu torstaina kisaan, ni saa olla tyytyväinen, oli sijoitus mikä tahansa. Tässä illalla kattelin videolta yhden "huonoista" hypyistä. Ihan hyvältä sekin näytti.

Tänään kierreltiin vähän kylää. Kaikenlaisia putiikkeja on. Joka asialle on oma kauppa. Löydettiin hyvä ruokapaikkakin monien joukosta. Grillattua kananfilettä lankkuperunoilla. Se oli jopa ihan hyvää. Myöhemmin sitte kahvia ja jäätelöä. Kahvi nyt on mitä on, mutta kyllä se ny paremman puutteessa menee. Onneksi kaupan hyllyltä löytyy Coca Cola Zeroa, vaikkakin litran pulloissa. Jokaisessa rihkamaputiikissa on kaupan kävelykeppejä ja "miekkoja". Ei ole vielä ihan selvillä että miksi. Samoin Monessa kohtaa oli myynnissä pipoja ja hanskoja. Niitä vaille täälä ei vahingossa joudu.

Illalla hyppyrimäellä oli kisojen avajaiset. Avajaisten ohjelma oli mennyt uusiksi sunnuntaisen junaonnettomuuden takia. Maassa on kahden päivän mittainen suruaika, ja ylimääräinen elämöinti on kielletty. Joukkueiden marssin ja valokuvausten jälkeen tarjolla oli makkaraa ja leipää (tai pullaa, en ole varma kumpaa).

Huomenna alkaa sitte kisatouhut. Mulle se tarkoittaa vapaapäivää, kun kisat käynnistyy HS 77 mäessä. Täytyy käydä kattomassa toisten hyppyjä ja virittäytymäs kisatunnelmaan.

Kuvassa iltamäet puolivaloissa ja Suomen joukkueesta First Lady Tiina, Koutsi KKK, emeritus resitentti Erkki ja Pekka K.

ps. Olen ensimmäistä kertaa oikea urheilija. Akreditointilapussa lukee "Athlete"

Ekat reenit

Nytte on käyty mäki testaamassa. Se oli oikein näppärä hyppyri ja hyvässä kunnossa. "Pahin" kohta koko hypprimäessä oli hissi. Teknisesti tai fyysisesti ei, mutta aika hurja kapistus. Tuolihissi roikkuu n. 20 m korkeudessa vuolaan joen yläpuolella. Kyllä siinä jotakuta vähän värisytti, vaikka eihän sieltä millään pois pääse.

Yleensä oon vähäsen arka uusissa mäissä, mutta tällä kertaa kävi niin, että ensimmäinen hyppy taisi olla paras tänään. Toinen ja kolmas vähäsen kiersi ja olivat toispuoleisia, mutta vielä on ainakin neljä hyppyä ennen kisoja. Nakkootti sen verta ilmaan, että kiertämisistä huolimatta alastulojakin sai tapailla "huoletta". Tottakai hyvässä kunnossa oleva alastulomäki auttoi myös.

Isommassa mäessä (77) oli kuulemma keulalla jotain "heittoja", mutta ei se meitä pikkumäen
hyppääjiä haitannut :)

Nyt on illalla jotain pientä "infoa" ja sitte huomenna jatketaa harjoituksia! 

Raiteilla, tiellä ja ilmassa

Täällä ollaan perillä Szczyrkissä. Matka oli pitkä, mutta kaikki meni suunnitelmien mukaan.

Suomessa VR oli ajallaan ja junassa söin herkullisen sipulipihvin kermaperunoilla. Ruokaseurana oli ravintolavaunussa ollut puolituttu. Tikkurilassa hyppäsin bussiin jolla siirryin lentokentälle. Bussissa ei montaa suomalaista ollut. Bussi jätti suoraan terminaalin eteen, joten kävelymatkaa Seinäjoen aseman pihasta Helsinki-Vantaan terminaaliin kertyi ehkä 250 m. Hyvä ettei urheilija kulu.

Olin kentällä hyvissä ajoin. Muita retkeläisiä alkoi tippumaan paikalle. Samoin vuoroaan odotteli jokunen Venäjän mäkiveteraani, jotka tuli samoilla lennoilla perille asti. Olihan paikalla vielä muitakin mäkihyppääjiä, kun Anssi Koivuranta näytti menevän ohi varusteineen. Varmaankin kotimatkalle Salpausselän kisoista. Terminaalissa mun laukkua täydennettiin Sahlströmin puvulla, vaikka herra itse lenteli paikalle Saksanmaan kautta.

Pienten odottelujen jälkeen lentokoneeseen ja matkalle kohti Varsovaa. En muista miten pitkään se lento kesti, pitäis tarkistaa se Neuvosen luntista, jota kaksi huonomuistista matkaajaa tutki useampaan kertaan. Suora ja hyvä tie oli tehty Helsingin ja Varsovan välille.

Varsovassa oli sitten runsaasti aikaa odotella jatkolentoa Krakovaan. Hiljainen oli kylätie. Tuntui, ettei paikalla ollut ketään muita. Jostain niitä sitten ilmestyi, kun kone oli kokolailla täynnä.

Krakovassa ei enää näyttänytkään niin länsimaiselta kuin siihen asti. Lentokoneesta rappusia pitkin jonkinlaiseen bussiin, joka vei "terminaaliin". Terminaali oli jonkinlainen varastohalli jossa oli matkatavarakuljetin, kärryjä ja vessa. Paikalla odotti meidän jatkokyydin bussikuski "Finland"-kylttinsä kanssa. Piakkoin matkatavaratkin tuli perille ja päästiin aloittamaan reilun sadan kilometrin loppumatka bussilla. Paikalle oli saapunut myös hra Sahlström mynssenistä.

Bussimatka kiemurteli pitkin kyliä ja pieniä kaupunkeja. Hyvin vähän aikaa ajettiin moottoritietä tai vastaavaa. Yksi peura aiheutti vähän sydämentykytyksiä kun kuski jarrutti ja väisti voimakkaasti. Oli aika liki ettei menty ojaan. Vain joku lisävalo särkyi peuran lisäksi. Vähän matkan päästä uusi jarrutus. Tällä kertaa alle jäi koira tai jokin muu pienehkö elävä. Lopulta päästiin hotellille ja sisään. Eli unten aika.

Tänään sitte alkaa tositoimet!

(tämä blogikirjoitus on kirjoitettu 5.3. aamuna. Internet-yhteys ei toimi, joten
siksi aikaleima tulee olemaan jokin ihan toinen.)

Matka alkoi!

Aamulla lähdin ajelemaan Seinäjoelle katsomaan Liito-orava Cupin osakilpailua. Kisa jäi vähän kesken kun Alatalkkarin Lauri lähti heittään mut asemalle. Nyt istuskelen junassa VR:n kyydissä. Oon matkustanu muutaman kerran junalla, ja aina se on ollut aikataulussa. Niin nytkin. Juna tuli etuajassa ja lähti minuutilleen.Hyvä VR!

Tässä pian saa mennä ravintolavaunuun vähän evästä syömään että jaksaa sitten. Puolasta kuuluu huonoja uutisia. Kaksi junaa törmännyt Varsova Krakova välillä ja useita kuollut. Me lennetään tuo väli, ja uskon että kaikki muutkin Suomalaiset.

Vähän faktaa

Tässä MM-kisojen aikatauluja ja muuta. Suomen joukkue hyppää harjoitusryhmässä 3 maanantaina ja tiistaina. Keskiviikkona alkaa kisat, jolloin hypätään HS77 mäki. Torstaina on mun kisapäivä HS42 mäessä. Perjantaina vuorossa HS106 ja lauantaina joukkuekilpailut ja banquet.

AIKATAULUT JA INFO (englanniksi)


Sitten osallistujalista olis tässä. Luettelossa urheilijat on lueteltu maittain, ja mun laskujen mukaan mun sarjassa ja mäessä on viisi kilpailijaa.

KILPAILIJAT MAITTAIN JA MÄITTÄIN

Kisareissu kulman takana

Ensimmäinen Suomen ryhmä lähtee MM-reissuun jo huomenna. Mun seurue starttaa reissuun sunnuntai-illalla. Junamatka toki lähtee jo aiemmin päivällä täältä lakeuksilta. Meillä ilmeisesti tuo aikaeroon tottuminen vie vähemmän aikaa. Aikaeroahan puolaan on kokonaista tunti, eli sielä eletään yhtä jäljessä kuin Ruotsissa. Siirtyminen sunnuntaina juna-asemalle on vähän auki. Tarkoitus on mennä seuraamaan vähäksi aikaa Seinäjoen aluecup kisaa ja siitä junalle joka lähtee siinä puoli kahden jälkeen. Mukaan pakattavista tavaroista on jo lista, joten se on sitte vain yksi hujaus heitellä ne laukkuun.

Viimeyö satoi vettä. Pelkäsin, ettei aamulla ole mitään jäljellä, niin pahalta se kuulosti. Olihan sitä lunta vielä  aamullakin, mutta aika köleikkö. Kävin tekasemassa latuset K17 mäkeen ja vähän myöhästyin. Olihan se jo vähän jäässä ja aika urakka oli. Höyläkin hajosi 3 m ennen noukkaa. Tuli siitä silti nii suora, ettei opasteita tartte laittaa. Huomenna pitäs laittaa mäkikoululaisille pikkumäki kuntoon. Muissa on vähä enemmän laittamista, mut se jää nyt näille kotiin jääville varamiehille.

Tänään illalla käväisin kotona sponsorin luona, joka neuloi vähäsen maatunnuksia. Aikas hyvät tuli. Yhteen hihaan ompelin ihan itte Suomen lipun. Se on pimiällä iha nätti, tai jos kattoo kaukaa. Kuvassa tuo avainnauha ei ole sattumaa....

Harjoitukset ohi

Eilen keskiviikkona hyppäsin kuusi kertaa. Niistä pari alkoi horjumaan jo taas mäkihypyksi. Tänään managerin valvonnassa jatkettiin ja hyppäsin kolme hyvää hyppyä kolmesta yrityksestä. Siinä tuli sitte valmentajan käsky lopettaa harjoittelu. Ei kuulemma siitä enää kummemmaksi tule. Seuraavan kerran sitte sukset jalkaan vieraalla maalla. Nyt näyttää "harjoituspäiväkirja" että kasassa olisi 62 alasluisua. Se on mulle aika hyvä, kun en niin kovin innokas kiipeilijä ole.

Ainakaan viimeisestä harjoituksesta ei jäänyt paska maku!