Tiesin että koekierroksella mun pitää vähän "haistella tuulia" arka ja tarkka kun olen olosuhteiden suhteen. Koekierros meni miten meni, ei paljon kerrottavaa. Tiesin itse että parempaa on luvassa kun sai vain päivän käyntiin. Samalla opiskelin lähtemisen valoilla. Tottahan tekniikka ja asia sinänsä oli tuttu, mutta ikinä en ite ole parrulta valoilla lähtenyt. Tottakai valmentajan lipunheilautuksesta liukuun lähdettiin valojen lisäksi.
Ensimmäinen kisahyppy oli oikein hyvä mulle. Se oli siisti, rauhallinen ja nätti. Alastulojen kanssa oli vähän niin ja näin, kun alastulomäki alkoi oleen jo vähän puurolla. Hyppäsin koko ryhmän viimeisenä hyppääjänä. Ensimmäinen kisahyppy kantoi 33,5 metriä. Muut kilpakumppanit hyppäsivät muutaman metrin pitemmäätte, mitä lie syöneet.
Toiselle kierrokselle laiton vähäsen voidetta pohjaan, kun latu alkoi kostumaan ja jäälatu muuttumaan lumiladuksi.
Toinen kisahyppy oli sitten ehkä reissun huonoin. Mittaa toki tuli vain metrin vähemmän kuin ensimmäiseen, mutta hyppy oli kaikkea muuta kuin rauhallinen ja nätti. Täysi työ oli tulla sukset menosuuntaan alas. Mutta pystyssä pysyin ja silleen. Hyvä että jäi parannettavaa seuraaviin taistoihin.
Vauhdeissa en juurikaan hävinnyt kilpakumppaneille, vaikken maailman kiinnostunein olekkaan suksien laittamisesta. Toiselle kierrokselle puomia taidettiin nostaa yhdellä, ja vauhtia tuli 0,3 km/h lisää. Toki vauhti hidastui ladun hidastuessa sään takia.
Lopputuloksissa olin sarjani viides, ja niin montahan meitä olikin. Ei ollut tän hetken hyppäämisellä mitään mahdollisuuksia parempaan. Niin kovia poikia oli muut. Suomen Marko Jokiniemi ponki hienosti hopealle. Muut sijat meni Saksan ja Norjan hyppääjille.
Kuten lasten kisoissa, myös veteraanikisoissa jaetaan lohdutuspalkintoja. Täälä palkittiin sijat 1-6 joten sehän tarkoitti että mullekkin tuli "palkintopallikeikka".
TULOKSET HS 44 MÄESTÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti