Kaksi laiskaa

Meillä on hyppyrillä pieniä projekteja menossa. Lautalatu pitäs saada talveksi valmiiksi ja vuorokauden keskilämpötila alkaa jo tippumaan. Eilen paikalle saatiin puutavaraniput. Siinä oli 1,9 m^3  kyllästettyä puuta mäkimontussa ja ne piti saada nostettua hyppyrin noukan tasalle. Tilanne: Kaksi isoa nippua puuta, kaksi laiskaa mutta kekseliästä talkoolaista ja väkevä vinssi. Mites nyt? No näin:

Nipun alla liinat ja kova muovikangas

Nippu vetovalmiina

 Video nipun kiskonnasta ylös

Niput kummulla ja väkevä apulainen kopissa

Tästä on sitte helppo jatkaa. Aika monta hikipisaraa jäi tippumatta.

Jalankulkija

Ensimmäinen tulipalonjälkeinen viikko takana töissä. Kaaosta, sotkua, pimeää ja savunhajua. Tämä kuva kertokoon kaiken niille, jotka miettivät "jäiköhän mitään sellasta melkein hyvää tavaraa jota sais halvalla?":

Tänään kuitenkin alkoi näyttään jo paljon paljon paremmalta. Ensiksikin aamulla klo 10 syttyi valot. Se tarkoitti että tehtaassa on vihdoinkin sähköt! Valot autto kummasti fiilikseen ja jälleenkäynnistys on aikataulussa.

Eilen vietii managerin kanssa pikku Yaris kolarikorjaamolle. Ikkuna auki syys säässä Kauhajoelle. Laitoin hupparin, pipon, hanskat.. ja kaulukset niin ylös kun ne saa.. Hieman ajamatta jäänyt parransänki korosti ulkonäköä. Iha niinku rosmo. Korjaajasetä teki arvion, löysi sopivan uuden ovenkin ja teki korjaussuunnitelman. Iltapäivällä vakuutusyhtiöstä soiteltiin että homma on selvä. Nytte täytyy vaan ootella että saa auton joskus takasinkin. Sijaisautoa en vissiin saa, mutta autottomilta päiviltä saa jotain korvausta. Ihan hyvähän sekin. Ei mene bensaa, ja sit siitä vielä maksetaan. Toki oon matkustellu tässä ny liftaamalla ja muuten pummilla. Täytyy muistaa niitä työkavereita ja manageria sitte ku taas on auto alla.

Vähän mäkihyppyäkin. Nytte olis puutavarat jo Karijoella hyppyrin projekteja varten. Tarkotus olis viikonloppuna aloittaa ylämäen profiilin oikaisun ja lautaladun rakentamisen. Kahdenkymmenen vuoden aikana hyppyritornin kaarreosuus on vähän nitkahtanut ja sehän vanhenevia hyppääjäkollegoita heiluttaa. Heiluttaa se kyllä ihan kaikkia muitakin. Lautaladun rakentumista varmaan seurataan sitte tarkemminkin tässä blogissa, jahka ny alotetaan. Tunnetustihan Pohjanmaalla hyppyrimäet tehdään talvella. Yritetään silti ehtiä valmiiksi ennen sitä!

Vastustus vol 2

Ei tää homma nyt oikein mee niinkuin Strömsöös. Tiistai-illan palon jäljiltä töissä aika kaaos, mutta nopeasti alkanu asiat etenemään. Töiden päätteeksi menin sähkömiehen kanssa hyppyrimäelle kattoon yhtä rikkinäistä johtoa. Sen katselmuksen jälkeen poikettiin paikalliseen kaffilaan kahveelle.. Se vähän jäi sitten kesken kun pihasta lähtevä kuorma-auto rusikoi mun autosta kuskin oven ruttuun ja lasin rikki. Siinä sitä ihmeteltiin. Nytte on sit Yaris rikki. Ei se kestäny ees kuorma-auton puskuria! Asia sinänsä oli selvä. Täytyy kiikuttaa se nyt sit lääkäriin ja vastapuolen vakuutus korvaa.. Mutta kyllähä tässä ny vähä silti vielä elämä hankaloituu. Näillä lämpötiloilla ei viitti hirveesti ajella "ikkuna auki" - tulee viä korvaan vilu. Manageri kyllä kehotti laittaan karvalakin päähän.

Pari muuttujaa

Mulla oli suunnitelma, miten aloittaisin tämän työpäivän keskiviikkoisena aamuna töissä. Sitten tuli pari muuttujaa tiistai-illalla klo 22.17. Silloin soi puhelin ja soittaja höpötti "mee jo, mee jo". Siinä pian selvisi mihin pitää mennä. Työmaalla kuulemma palaa. Ja paloihan sielä. Vilkkuautoja oli piha täynnä ja hätä oli suuri. Ripeät ja runsaat pelastusjoukot rajasivat palon niin, että paljon tuotantotilaa jäi henkiin, kärsien vain savu ja vesivahinkoja. Mutta paljon meni. Kuvat puhukoot puolestaan. Työpäivä alkoikin väliaikaisen konttoritilan pystytyksellä toiseen kiinteistöön. Sammutus- ja raivaustyöt jatkuu. Mutta kohta taas tehdään kaappeja!

Seinäjoen mäen avaus

Seinäjoen pieni muovimäki otettiin tänään virallisesti käyttöön. Paikalle oli kerääntynyt paljon uteliaita katselijoita ja joukossa oli varmaan monta vanhaa mäkijehuakin.

Mäissä oli toistakymmentä junnua ja "liian isoja" hyppääjiäkin oli 5, minä mukaanlukien. Mäkihän oli edelleen hyvä, mikäs sen muuksi muuttais. Ehkäpä siinä harjoittelu on nyt tältä erää siinä. Täytyy mennä nyt jatkossa jonnekkin muualle.

Videon pätkästä selviää että ei se potku osu vaikka mäki olis kuinka pieni. Voi voi.

Lihas se on kielikin

Tämä on kovin urheilupainotteinen blogi, ja lihakset liittyy vahvasti urheiluun. Lihas se on kielikin, ja nyt kerron miten venäjän kielen opiskelu lähti käyntiin.

Ilmoittauduin Kauhajoen kansalaisopistoon venäjän kielen alkeiskurssille. Sielä oli viisi muutakin toivotonta tapausta ja kolme ilmoittautunutta puuttui. Kielet ei oo mun vahvin osa-alue. En tunnusta osaavani kovinkaan paljoa englantia, vaikka se sujuikin ihan hyvin kun sitä tarvitsi. Sitten taas ruotsia luulen osaavani, mutta todellisuudessa se on aika heikolla. Ruotsissa hotellissa puhuin respassa ruotsia, ja virkailija vastasi englanniksi. Ei menny vissiin kovin vahvasti?

Ensimmäisellä kerralla aloitettiin tietenkin kirjaimista. Kovin oli merkillisiä merkkejä. Oli ärrää ja ännää väärinpäin ja osuuspankin merkkikin oli päässy luetteloon. Monet kirjaimet lausuttiin kahtena peräkkäisenä "suomalaisena" äänteenä ja sit taas kaksi kummallista merkkiä yhteensä olikin vain yksi ääni. Ja löytyipä pari merkkiä mistä ei tule ääntä ollenkaan. Kukahan lie nuokin keksinyt? Ei ole vissii ollut muuta tekemistä. Ei ole aavistustakaan miten ne jäis päähän, mutta siksi kai kurssilla ollaan!

Aamulla lähtö Helsinkiin messuille. Sielä pärjää kuiteskin ihan suomen kielellä, vaikka iso kylä onkin!

Jaettu ykkössija!

Nonih. Nyt on sitte mestaruudet kisattu. Kilpailuteknisesti voitin. Olin ykkönen. Paras. Ja olihan meitä oikein kaksi. Ja kaveri ei kompastunut, sai tuloksen joka lajissa, ei diskattu eikä mitään. Rehti voitto.

Mutta jaettu ykkössija tuli silti. Maan vetovoima oli ihan tasoissa. Ei enää noussut janin jalka. Ei hyppy lennähtänyt kepeästi kohti sinitaivasta. Yhtälöä täydentää se, että kuula suorastaan liiteli - niinkuin sen kokone mötikkä nyt voi liitää.

 Sadalla metrillä kellot seisahtui aikaan 13,4. Niiden piti pysähtyä paljon aikaisemmin. Ainakin nyt 0,4 sekuntia. Taisi olla hidassormisia kellomiehiä. Tai sit vain oon niin huono. Lajivoitto sentään tuli.

Pituushyppypaikalla oli tiukkaakin tiukemmat tuomarit. Ei saanut yhtään astua yli. Keskimmäisellä hypyllä sain sentään tuloksen. Se oli sellane varmanpäälle hyppy. Mitta näytti 485 cm. En sitte tiedä mite pitkiä ne pari muuta on kun tosiaan menivät hitusen pitkäksi ponnistuspäässsä. Kisa oli tiukka, vajaan 20 cm erolla lajivoitto.

Kuulassa meinas tulla supertuloksia, kun aluksi paikalla oli ihan väärä kuula. Kilon liian kevyt. Kisaan toki sitte saatiin oikea kuula. Nyt täytyy myöntää etten tarkkaa kakkossijaan oikeuttavaa tulosta muista, mutta jonkun sentin yli 6 metriä. ME taitaa olla päälle 23 metriä.. Mutta se karjahdus meni ihan hyvin. On sitä reenattukin.

Kiekot koriin!

Frisbeekiekkokisat on kisattu. Tänään oli Karijoen mestaruusheitot ja minä joukon jatkeena. Karijoelle rakennettiin kiva rata tuohon keskustaan ja sitä vähä siinä oon käyny kiertämässä ja kokeilemassa muuallakin. Mutta en mä sitä hommaa osaa ja vähä harvakseltaan ooon tänä kesänä treenannu. Kolme kertaa Karijoella ja kerran Vuokatissa saattaa olla vähän liian vähän treeniä? Varsinkaan kun ei ole luonnonlahjakkuus.

Keimit oli ihan kansainväliset, kun kolmasosa koko porukasta oli virolaisia. Mukana oli "oikeita heittäjiä" Pohjanmaalta ja sitte karijokisille ja naisille oli omat sarjansa. Radan ihannetulos lienee 27 ja siis kahden kierroksen par on siten 54.

Viimeksi juhannuksena heittäneenä tauko oli aika pitkä. Olis ehkä kannattanu viikolla käydä kerran pari kiertämässä.. mutta kun satoi ... ja kaikkea muuta muka. Eka kierros tuntu vaikealta ja tulos oli silti 34, eli 7 yli par. Se on ihan ok tulos. Yleensä oon tossa heitelly sellasta 32-35 kierroksia. Toisella kierroksella sitte alko jyvä löytymään. Se vain sitte katos parilla viimesellä väylällä ja toisenkin kierroksen tulokseksi kirjattiin 34. Kaksi viimeistä väylää (1 ja 2) yhteensä kymmenen, kun vähintään seitsemään pitäis pystyä... Mutta nii se on katoavaista tuo jyvä.

Kisassa sijoituin hienosti jaetulle 8. sijalle. Samalle sijalle muutaman vuoden takaisen ykkösen kanssa! No.. ei se ehkä nyt ollu mun hyvyyttä. Kaikenkaikkiaan heittäjiä oli karijokisten sarjassa 11. Koko kisassa kaikki sarjat yhteenlaskien yli 30 heittäjää. Muutamia tasasijoja ratkottiin lisäheitoilla ja yksi sankari kiskaisi sitten holarin siihen. Ei ollu kilpakumppanilla helppoa pyrkiä tasoihin vaikka hänkin heitti kahdella heitolla koppaan.

Ennen kiekkokisoja kipaisin pienellä sauvakävelyllä vuoristossa parantelemassa perjantain ja lauantain kuntosalin jälkeistä takajalkakipua!

Suvisäällä Seinäjoella

Seinäjoella rustasivat muovit pieneen juniorimäkeen. Itekki olin sielä vähä häsyys aikani kuluuksi muutamana päivänä. Nyt syksyn alkuun ovat saaneet sen viittävaille valmiiksi ja hyppykuntoon... no pitihän se käydä kokeilemassa.

Mäki siis on äärimmäisen pieni aikuiselle, mutta mitäpä tuosta. Mukaan pakkasin kaksi hyppypukua, ettei kävisi samalla tavalla kun edellisellä reissulla Vöyrille. Normi kesäpuku istui hyvin päälle ja kyykkyynki pääsi vaivatta.

Ensikokemus mäkeen oli mahtava. Sehän oli niinku hyppyrimäki! Siitä pystyi iha "kunnolla" hyppäämään. Ei mitään ongelmia. Rappujakin oli sen verta vähä ettei edes mun kuntoiselle tullu heti väsy. Kävin hyppäämässä useita kertoja!

Sunnuntaina 16.9. Seinäjoella on mäkipäivä joka on kai "yleisötapahtuma" jossa saa tulla pällisteleen ihmisiä jotka hyppää suksillä mäkeä keskellä sulaa maata. Täytyy mennä joukon jatkoksi!

Mittelöt mestaruudesta edessä!

Ensi keskiviikkona kisataan perinteiset Karijoen mestaruuskisat yleisurheilussa. Lajina on ollut vuosikymmenet jo 3-ottelu, ja mikäs perinteen katkaisisi? Mukana ollaan taas! Usein oon ollut yksin yleisessä sarjassa mutta muutaman kerran on ollu pari kilpakumppaniakin. Viimevuonna vääntö oli tiukkaa ja kisa ratkes pituushypyn viimeisellä kierroksella!

Lajit ovat 100 m juoksu, pituushyppy ja kuulantyöntö. Kaksi ensin mainittua sujuu ihan hyvin mutta mun vartaloa ei oo tehty kuulantyöntöä varten. Karjahdusta oon kyllä harjoitellut.

Satasella lähen tavoittelemaan alle 13 s aikaa, mikä aina joskus on Karijoen hiilimurskaradalla onnistunutkin. Pituushyppypaikalla haluaisin vetää mittanauhaa yli viiden metrin matkalle. Saa nähdä kuinka käy, kun painoa on tullu pari kolme kiloa lisää. Kuulantyöntöön se ei siltikään tuone lisäarvoa. Sielä jos tavoiteltais 7 metrin rajaa miesten järkyttävän painoisella kuulalla! Ei tee mieli tehä sillä harjoiustyöntöjä, kun se painaa sen 7,26 kg.

Toivottavasti saan pari kilpakumppania! Mukavampi olla toinen viiden joukossa kuin ykkönen yksin! Sarjoja on kaiken ikäsisille lapsille, mutta myös yleiset sarjat miehille ja naisille!

Tarkemmat faktat kisasta tästä!

Citius, altius, fortius!

Selvä syksyn merkki

Se on sitte pesikset pelattu tältä kesää. Kahdella viimeisellä kerralla alko olla nii hämärää ettei kirkkainkaan pallo meinannu erottua kunnolla. Kahdesti viikossa on harrastepesäpalloiltu ja oon melkein aina ollu mukana. Tänä kesänä on ollu hyvin väkeä ja päästy pelaamaan lähes joka kerta. Ollaan päästy jo pelaamaan, jos on 12 henkeä ollut paikalla. Silloin on tehty kolme neljän hengen joukkuetta, joista kaksi ottaa kiinni ja yksi joukkue on menny "lyöhön" - kuten Tiia-Maria asian ilmaisee. Sitte jos enempi on ollut väkeä, ni ihan perinteisellä tyylillä. Joukkueiden teko on aina tarkkaa puuhaa, ja hyväksi tavaksi on osoittautunut asettautua joko ikä tai pituusjärjestykseen, josta sitten jako kahteen tai kolmeen. Pelaa yllättävän hyvin! Otan ehkä siitä "systeemistä" vähän kunniaa itselleni. Ite "opin" menetelmän joskus kun oltiin urheilureissulla Virossa. Saattaahan se olla iha yleinenki systeemi, en vain ehkä tiedä sitä.

Tässäpä viimeisen kerran sankarit, jotka pelas tuulessa, sateessa ja hämärässä!

Lajin vaihto?

Kattelimpa tuossa yleisurheilun veteraanien SM-kisojen tuloksia! Pojat 30 sarjassa 100 m pronssimitali on otettu ajalla 12,20. Tämän hetken oletettu juoksukunto ilman reenaamista olis riittänyt sijalle viisi!! Pituushypyssä taas mahkut olis ollu jopa mitaliin ihan pienellä painonpudotuksella.. pronssimitali irronnut tuloksella 526.

Pitäisköhän totutella ensikesänä piikkareita jalkaan?