Huippukunnossa

Edellisen bloggauksen otsikkona oli "Epäkunnossa" ja nyt "Huippukunnossa". Ihan näin lähellä toisiaan nuo kuntotilat ei ole toisiaan. Ehkä molemmissa pientä liioittelua.

Tämän päivän stoori vie Kuortaneelle, jossa eilen oli alueen mäkiväen yhteinen testi- ja harjoittelupäivä. Päivän isäntänä toimi valmentaja Kari Pätäri Sotkamosta. Päivä aloitettiin frisbeepelillä, jota en ollu ennen kokeillutkaan. Ja kipeetähän siinä tuli, mutta onneksi vain mulle, joukon vanhimmalle. Hiukan oli ehkä lipsuvat kengät ja niin olin vattallaan märällä nurmikolla. Siitä selvittiin ja päästiin testaamaan missä jamassa ukko on.

Tämä ei kelpaisi opetusmateriaaliin...

Testauskohteina oli juoksunopeus, ponnistustehot ja nilkan ja lantion liikkuvuudet. Täytyy myöntää, että kaikkiin testituloksiin oon hyvin tyytyväinen ja heikkoudet ja vahvuudet olikin jo ennestään tiedossa. Nousukorkeustestissä odotin yli 40 cm lukemia ja vauhditonta pituutta ajattelin hypätä vähintään 220. No molemmathan tapahtui ja eihän siinä nopeudessakaan mitään vikaa vieläkään ollut. Tuo taipuisuus sitte onki eri juttu. Kuten kuvasta näkyy, niin meleko kankia on tämä urheilijanuorukainen. Venyttelykuuri vois tehdä hyvää. Aloittaisko huomenna vai vasta ensiviikolla? Niinhän se menee.

Testituloksia:

Sanni ponkii

Kaiman polvi kolahti melkein lattiaan. Nimestä se siis
ei jäänyt kii.

Päivän päätteeksi vielä urheiltiin telinevoimisteluhallissa. Osallistujia päivässä oli hienosti, kun nuorimmat oli n. 6 vuotiaita ja minä sitte edustamassa veteraanisukupolvea.

.... ja vielä yksi saavutus... ohitin perunalastuhyllyn kaupassa!