|
Tuomarit |
Tuomarit - ne viisi (valitettvan usein kolme) ”tiukan”
näköistä kaveria puukopperossa alastulorinteen reunalla. Heillä on käsissään
pistetaulut, joista jäätyneillä sormillaan valitsevat kulloinkin hypyn
tyylipisteet meidän harakanlennoille. Mitä pienempi mäki sitä hankalampaa se
on.
Ihan karvalakista - tai piposta eivät pisteet taululle
ilmesty. Hyppy jaetaan kolmeen osaan, ja virheistä vähennetään pisteitä.
Onneksi jokaisella hyppääjällä on keulalla vielä kaikki 20 pistettä tallella.
Portaita,
puomille menoa, vauhtimäen asentoa eikä
ponnistusta arvostella.
Kaikki alkaa vasta kun latu katkeaa.
Ilmalento
Ilmalennon osalta maksimivähennys on viisi pistettä. Ilmalennossa arvostellaan mm ”lentävä
kokonaisuus”, ja tämän muodostavat suksien ja vartalon kokonaispaketti. Hypyn
pituutta ei arvostella, mutta tämä on olennainen osa tässä kohtaa. Jos paketti
ei ole lentävä kokonaisuus, ei hyppyyn kerry pituuttakaan. Pistevähennys voi olla 0,5-2 pistettä. Ilmalento tulee olla myös symmetrinen ja
vakaa. Suksien ja käsien rauhattomuus lasketaan virheeksi, ellei kyseessä ole
ilmavirtojen hyödyntäminen. Sukset tulee olla myös samalla tasolla sivusta
katsoen. Tuomari siis "näkee vain yhden suksen".
Suksen kannat menevät V-tyylillä usein ristiin. Se ei ole virhe, onhan se asento
symmetrinen. Mutta ristissä olevat sukset eivät voi olla samassa tasossa, se on
virhe, josta voidaan vähentää 0,5-1 pistettä.
Alastulo
Maksimivähennys alastulon osalta on myös viisi pistettä. Alastulo
alkaa siitä kun hyppääjä polviaan
koukistamalla valmistautuu alastuloon. Alas tullessa
pitäisi tehdä ne kuuluisat telemarkit - napit. Sehän nykyvehkeillä onkin sitten
oma taiteenlajinsa. Rehellisesti sanottuna kukaan ei pysty tekemään
nykysiteellä puhdasta telemark-alastuloa (mielipide). No mitäs jos jalat ovatkin
vierekkäin? Se on yksittäisvirhe ja aiheuttaa aina vähintään kahden pisteen vähennyksen.
Alastulon voi tehdä monella tavalla. Alastulossa tapahtuvia
virheitä, joista voi vähentää pisteitä 0,5-1,5 ovat mm. puutteet ilmalennosta
alastulovaiheeseen siirtymisessä, joustamattomuus, liian korkea tai syvä
alastuloasento, rauhattomat ja epävarmat käsiasennot (tasapainoilu). Kaiken
kruunaa vielä puutteet suksien hallinnassa. Tämä tarkoittaa liian leveää
suksien asentoa (yli 2 suksen leveyttä) ja suksen kanttausta. Tämä viimeinen
kohta nimenomaan aiheuttaa haasteita nykyvälineillä.
Jos alastulon aikana hyppääjä joutuu hipaisemaan alastulorinnettä tai suksea yhdellä kädellä, siitä vähennetään yksittäisvirheenä yksi piste. Kahden käden lanauksesta vähennetään kaksi pistettä.
(*nämä kosketussäännöt tuli kaudelle 2014-2015, päivitetty blogitekstiin 31.12.2014)
Alastulon voi siis tehdä hyvin tai huonosti.
Telemark-alastulo ei ole mikään pisteautomaatti. Hyvin tehdystä
tasajalka-alastulosta pistevähennys voi olla pienempi, kuin huonosti tehdystä
telemark-alastulosta. Tuo kuitenkin on epätavallista, mutta telemark-alastulon
ja tasajalka-alastulon piste-ero ei välttämättä ole se kuuluisa 2 pistettä.
Esimerkki:
1) Hallittu, tasapainoinen, kissamainen tasajalka-alastulo
(vähennys -2) kädet sivulle ojennettuna.
2) Telemark-alastulo. Alastullessa sukset kanttaa(-0,5) ja erkanee 30 cm päähän toisistaan (-1), lisäksi asento painuu syväksi kanttauksen
korjaamiseksi (-0,5).
Ensimmäisessä esimerkissä vähennykset ovat kaksi pistettä ja toisesta
hypystä myös kaksi pistettä - vaikka teki telemar-alastulon.
Loppuliuku
Eheeei! Alas on päästy mutta ei se vielä ole ohi. Pitää
vielä selviytyä kaatumarajalle ehjin nahoin. Pienet ja
suuremmat epävarmuudet,
tasapainoilut ja horjumiset aiheuttavat loppuliussa jopa 0,5-2,5 pisteen
vähennyksiä. Tämä jää usein katsojilta huomaamatta, kun kaikki keskittyminen on ladattu hyppyyn, hypyn pituuteen ja alastulon seuraamiseen. Meidän hyppääjien
tulee kuitenkin hoitaa homma kotiin loppuun asti.
Sitten kun se paha homma käy, että tasapaino menee ja loppuliun aikana toinen
käsi hilpasee suksea tai maata. Niin lähtee taas pisteitä peräti kolme. Jos käy
huonommin ja joutuu laskemaan molemmat kädet tai selän maahan (tämä veteraanien
kuuluisa lanaus) pisteitä lähtee vielä yksi tai kaksi enemmän. Jos homma menee iha nurin,
niin sillloin loppuliusta tehdään maksimivähennykset seitsemän pistettä.
Miten se menikään?
Kaikilla on siis alussa 20 pistettä. Ilmalennon aikana
vähennetään korkeintaan viisi, samoin alastulosta. Loppuliusta voi lähteä
maksimissaan seitsemän pistettä. Onnea! Kaikki saa siis vähintään kolme
pistettä jos IHAN kaikki menee päin keulahavuja.
Tämähän on arvostelua. Erilaisista virheistä on siis
pistehaitari, minkä verran oman arvion mukaan tuomarin tulee vähentää pisteitä. Tuomareiden omasta arviosta syntyy piste-erot tuomareiden välillä. Tuomaritornin sedät ja tädit ovat vanhoja, nuoria, kokemattomia ja kokeneita - ihimisiä. Aina jollekkin heistä tulee huti ja
se on inhimillistä. Jotain jää näkemättä tai keskittyminen herpaantuu, kun alas
on tullut jo 60 hyppyä. Tämän tilanteen korjaa hyvä sääntö - suurin ja pienin
tuomaripiste pudotetaan pois ja voimaan jää ainoastaan kolmen tuomarin pisteet.
Reilua.
Tuomaripassin kannessa lukee ohje tuomarille:
”Hyppääjällä, joka on useita kuukausia vakavasti
valmistautunut kilpailuun on oikeus vaatia, että hänen suoritustaan arvostelevat
tuomarit ovat huolella valmistautuneet tehtävään jatkuvien käytännön
harjoitusten avulla.”