torstai 30. tammikuuta 2014

Rasnovissa lunta!


Jahas. Viimeinen tsekkaus varusteisiin - kaikki kunnossa. Mäki testattu harjoituksissa. MM-kisojen
nuemerolappu rintaan ja kisapaikalle. Omalla vuorolla putkelle - vihreä valo syttyy -valmentaja heilauttaa lippuaan. Vauhtimäen asento, ponnistus, ilmalento ja telemarkit, tuuletus ja vauhdin pysäytys. Ja sama uudestaan toisella kierroksella.

Niin.. noinhan sen PITI mennä. Ei mennyt. Lunta ei ollut. Nyttemmin kisapaikalla on liikaakin lunta. Osa suomen joukkueesta matkusti kisaperuutuksesta huolimatta paikalle. Lunta on nyt satanut ja mäkiä kunnostetaan. Toivottavasti pääsevät edes hyppäämään. Kuvamateriaalia on tullut ja hienolta näyttää niin mäet kuin nähtävyydetkin. Linnoja ja muuta sellaista. Ehkä vielä joskus minäkin pääsen sinne asti.

Lumellinen MM-areena. Tai.. ehkä tuleva areena. Kuva: Kalevi Kantola
Peruutuksien täyttämä talven kisakalenterini näytää nyt tältä:

9.2. Paimio, Kansalliset
x.x. Karijoki, Alue Cup
1.3. Taivalkoski, SM
30.3. Pielavesi, Kansalliset











tiistai 28. tammikuuta 2014

Miten meitä arvostellaan?


 
Tuomarit

Tuomarit - ne viisi (valitettvan usein kolme) ”tiukan” näköistä kaveria puukopperossa alastulorinteen reunalla. Heillä on käsissään pistetaulut, joista jäätyneillä sormillaan valitsevat kulloinkin hypyn tyylipisteet meidän harakanlennoille. Mitä pienempi mäki sitä hankalampaa se on.

Ihan karvalakista - tai piposta eivät pisteet taululle ilmesty. Hyppy jaetaan kolmeen osaan, ja virheistä vähennetään pisteitä. Onneksi jokaisella hyppääjällä on keulalla vielä kaikki 20 pistettä tallella. Portaita,
puomille menoa, vauhtimäen asentoa eikä
ponnistusta arvostella. Kaikki alkaa vasta kun latu katkeaa.


Ilmalento


Ilmalennon osalta maksimivähennys on viisi pistettä.  Ilmalennossa arvostellaan mm ”lentävä kokonaisuus”, ja tämän muodostavat suksien ja vartalon kokonaispaketti. Hypyn pituutta ei arvostella, mutta tämä on olennainen osa tässä kohtaa. Jos paketti ei ole lentävä kokonaisuus, ei hyppyyn kerry pituuttakaan.  Pistevähennys voi olla 0,5-2 pistettä.  Ilmalento tulee olla myös symmetrinen ja vakaa. Suksien ja käsien rauhattomuus lasketaan virheeksi, ellei kyseessä ole ilmavirtojen hyödyntäminen. Sukset tulee olla myös samalla tasolla sivusta katsoen. Tuomari siis "näkee vain yhden suksen".  Suksen kannat menevät V-tyylillä usein ristiin. Se ei ole virhe, onhan se asento symmetrinen. Mutta ristissä olevat sukset eivät voi olla samassa tasossa, se on virhe, josta voidaan vähentää 0,5-1 pistettä.


Alastulo


Maksimivähennys alastulon osalta on myös viisi pistettä. Alastulo alkaa siitä kun hyppääjä polviaan
koukistamalla valmistautuu alastuloon. Alas tullessa pitäisi tehdä ne kuuluisat telemarkit - napit. Sehän nykyvehkeillä onkin sitten oma taiteenlajinsa. Rehellisesti sanottuna kukaan ei pysty tekemään nykysiteellä puhdasta telemark-alastuloa (mielipide). No mitäs jos jalat ovatkin vierekkäin? Se on yksittäisvirhe ja aiheuttaa aina vähintään kahden pisteen vähennyksen.

Alastulon voi tehdä monella tavalla. Alastulossa tapahtuvia virheitä, joista voi vähentää pisteitä 0,5-1,5 ovat mm. puutteet ilmalennosta alastulovaiheeseen siirtymisessä, joustamattomuus, liian korkea tai syvä alastuloasento, rauhattomat ja epävarmat käsiasennot (tasapainoilu). Kaiken kruunaa vielä puutteet suksien hallinnassa. Tämä tarkoittaa liian leveää suksien asentoa (yli 2 suksen leveyttä) ja suksen kanttausta. Tämä viimeinen kohta nimenomaan aiheuttaa haasteita nykyvälineillä.

Jos alastulon aikana hyppääjä joutuu hipaisemaan alastulorinnettä tai suksea yhdellä kädellä, siitä vähennetään yksittäisvirheenä yksi piste. Kahden käden lanauksesta vähennetään kaksi pistettä.
(*nämä kosketussäännöt tuli kaudelle 2014-2015, päivitetty blogitekstiin 31.12.2014)

Alastulon voi siis tehdä hyvin tai huonosti. Telemark-alastulo ei ole mikään pisteautomaatti. Hyvin tehdystä tasajalka-alastulosta pistevähennys voi olla pienempi, kuin huonosti tehdystä telemark-alastulosta. Tuo kuitenkin on epätavallista, mutta telemark-alastulon ja tasajalka-alastulon piste-ero ei välttämättä ole se kuuluisa 2 pistettä.

Esimerkki:
1) Hallittu, tasapainoinen, kissamainen tasajalka-alastulo (vähennys -2) kädet sivulle ojennettuna.
2) Telemark-alastulo. Alastullessa sukset kanttaa(-0,5)  ja erkanee 30 cm päähän toisistaan (-1),  lisäksi asento painuu syväksi kanttauksen korjaamiseksi (-0,5). 

Ensimmäisessä esimerkissä vähennykset ovat kaksi pistettä ja toisesta hypystä myös kaksi pistettä - vaikka teki telemar-alastulon.


Loppuliuku
Eheeei! Alas on päästy mutta ei se vielä ole ohi. Pitää vielä selviytyä kaatumarajalle ehjin nahoin. Pienet ja

suuremmat epävarmuudet, tasapainoilut ja horjumiset aiheuttavat loppuliussa jopa 0,5-2,5 pisteen vähennyksiä. Tämä jää usein katsojilta huomaamatta, kun kaikki keskittyminen on ladattu hyppyyn, hypyn pituuteen ja alastulon seuraamiseen. Meidän hyppääjien tulee kuitenkin hoitaa homma kotiin loppuun asti.

Sitten kun se paha homma käy, että tasapaino menee ja loppuliun aikana toinen käsi hilpasee suksea tai maata. Niin lähtee taas pisteitä peräti kolme. Jos käy huonommin ja joutuu laskemaan molemmat kädet tai selän maahan (tämä veteraanien kuuluisa lanaus) pisteitä lähtee vielä yksi tai kaksi enemmän. Jos homma menee iha nurin, niin sillloin loppuliusta tehdään maksimivähennykset seitsemän pistettä.


Miten se menikään?


Kaikilla on siis alussa 20 pistettä. Ilmalennon aikana vähennetään korkeintaan viisi, samoin alastulosta. Loppuliusta voi lähteä maksimissaan seitsemän pistettä. Onnea! Kaikki saa siis vähintään kolme pistettä jos IHAN kaikki menee päin keulahavuja.

Tämähän on arvostelua. Erilaisista virheistä on siis pistehaitari, minkä verran oman arvion mukaan tuomarin tulee vähentää pisteitä. Tuomareiden omasta arviosta syntyy piste-erot tuomareiden välillä. Tuomaritornin sedät ja tädit ovat vanhoja, nuoria, kokemattomia ja kokeneita - ihimisiä. Aina jollekkin heistä tulee huti ja se on inhimillistä. Jotain jää näkemättä tai keskittyminen herpaantuu, kun alas on tullut jo 60 hyppyä. Tämän tilanteen korjaa hyvä sääntö - suurin ja pienin tuomaripiste pudotetaan pois ja voimaan jää ainoastaan kolmen tuomarin pisteet. Reilua.

Tuomaripassin kannessa lukee ohje tuomarille:
”Hyppääjällä, joka on useita kuukausia vakavasti valmistautunut kilpailuun on oikeus vaatia, että hänen suoritustaan arvostelevat tuomarit ovat huolella valmistautuneet tehtävään jatkuvien käytännön harjoitusten avulla.”





perjantai 24. tammikuuta 2014

Korkattu on


Nyt se mäki on sitte korkattu. Tänään Koutsi oli siivonnu kesäsukset talvikuntoon ja jäädyttänyt ladun. Ensin
laskin alastulomäen, että nähtäisiin onko siihen jäänyt paljon töyssyjä. Tasaiselta ja jouhevalta vaikutti. Sitten ylös torniin ja putkelle. Hyppy oli ihan ok, mutta nyt vauhdin lisäännyttyä alamäen kaarteelta löytyi myös "töyssyjä". Kävimpä vielä toisenkin kerran ja se meni jo "niinkuin ennenkin". Jarrutuspaikalla ei ole käytännössä lunta ollenkaan ja kurvaaminen ei onnistu. Kuuraisessa heinikossa onneksi vielä auraus riittää vauhdin pysäyttämiseen.

Viitisen senttiä kun tulis taivaalta apuja, niin mäki olis ihan oikeasti kunnossa. Mutta kyllä tuosta ny laskitteleee!

Tästä alkoi valmistautuminen helmikuun puolivälissä kisailtaviin Taivalkosken SM-kisoihin!

torstai 23. tammikuuta 2014

Talvi ilman lunta

Peruuntunut MM-areena Rasnovissa

Niihä siinä sitten kävi, että MM-kisat peruutettiin. Ja uutta paikkaa tai ajankohtaa ei ole eikä tule. Seuraavakisa siis lienee SM-kisa.

Pakkaset paukkuu. Täysi talvikeli muuten, mutta lunta ei vain meinaa olla. Silloin pari viikkoa sitten satoi 3-4 cm lunta joka on muuttunut pakkasessa "kuuraksi". Hyppyrillä on kuitenkin jo seiskamäki kunnossa, vaikka muovit näkyykin loppuliussa.

Isoon mäkeen ajettiin kärryllä lunta ja sekin on periaatteessa jo "kunnossa". Heinikkoa vähän sielä täälä. Tarkoitus oli tänään käydä se korkkaamassa, mutta sain kahvakuulassa olkapään niin kipeäksi ettei taida saada hyppypukua päälle. Katotaa jos se siitä vähä antais periksi....



Viimeviikolla kävin näyttämässä tas Yarista kattastuskonttorilla ja samalla reissulla tein isoja hankintoja. Ostin markettiluistimet 25 eurolla! Seuraavana iltana sitte jäälle testaamaan. Taukoa pääsi kertymään 17 vuotta. Aluksi oli melko huteraa, mutta muutaman potkun jälkeen sujui jo jotenkin. Mikään virtuoosi nyt en ole koskaan ollut. Täytyy ensikerralla kokeilla sitä kolmois lutzia. Taisi olla hintansa väärtti, kun silloin tällöin käy luikumassa. Ja muistelisin että "ennenvanhaa" jalat väsyi heti luistimissa. Nyt ei sellasesta ollut tietoakaan.

torstai 16. tammikuuta 2014

Kotiin jäävä varamies ...


.... sellainen musta tuli. Ja monesta muusta. MM-kisapaikalla Rasnovissa ei lumiolosuhteet lupaa paljoa. Lunta ei ole ja ennusteen mukaan edelleen yhtä lämmintä luvassa. Tieto kertoi että "on mahdollista" että kisat perutaan. Siitä tiedotetaan viimeistään perjantaina eli huomenna. Hyvä. Mutta ongelma oli sitten se, että lentoliput kirjoitettaisiin jo tänään. Päätös siis matkan perumisesta piti tehdä pienellä hallitulla riskillä. Yhteisymmärrys oli suuri ja pääjoukko perui matkansa MM-kisoihin - jotka "toivottavasti" peruutetaan. Sehän vasta harmittaisi jos kisat jotenkin ihmeessä onnistuttaisiinkin järjestämään. Mieltä helpottaa tämä ennuste seuraavalle 10 vuorokaudelle. Siinä viimeinen päivä on sama, kuin meidän matkustuspäivä olisi ollut.

Sukset odottelee Kokkolassa.. ne oli jo puoliksi menossa muille maille. Nyt täytyy jotenkin saada ne takaisin. Ja kotona pakkanen paukkuu mutta lunta ei ole. Naapurivuorellakin tykit seisoo kun vesipumppu on rikki. Olisin mennyt shoppaileen lunta, mutta kysyntä ja tarjonta ei kohtaa. Pienin mäki saadaan viikonlopun aikana hyppykuntoon.

No, nyt on sitte kuntoiltu olan takaa tämä viikko. Tiistaina alkoi kahvakuula, keskiviikkoiltana ahkeroin
kuntosalilla ja tänään hikoiltiin miesten jumpassa. Eiköhän se tästä! SM-kisat taitaa olla seuraava kisakoitos sitten.. missä sitten ikinä ne pystytään järjestämään....

Koutsi on aina perännyt treenaamista vapailla painoilla. Siinä todiste! Kyllä sekin sujuu!

Harjoitusten jälkeen tärkeää on maittava iltapala.


lauantai 11. tammikuuta 2014

Taivalkosken viimeistelyleirillä


 (muokattu 13.1.2014)

Taivalkoski ja Tietäjän tupa. Kokoonpano: Neljä veteraania, kaksi junnua ja koutsi Vöyriltä. Eilinen matkustettiin Ekin kanssa tänne. Matkalla jo kuultiin, että mäkeen ei pääsisi. Syy: Liikaa lunta. Sehä etelän ja mustan maan miestä harmitti. Jossain on siis nii paljo lunta ja meillä ei yhtään. Ilmeisesti asia on nyt korjaantunut kotopuolessakin, kun maa on edes valkoinen. Eilen illalla käytii porukalla siivoamassa jo ladut kun lumisade oli loppunut... ajateltiin niin auttaa kunnan miehiä. Taisi olla kauden eka kerta kun kunnostin mäkeä.. Tammikuun 11.


Tänään päästiin sentäs mäkeen. Talvinen on keli. Ylämäen ladut on vähä suojakelillä kärsiny, mutta mäet muute hyvässä iskussa. Hypytki meni iha ok, vanhaan malliin. Tänään päästiin kisaamaanki numerolappu rinnassa. Täälä oli jotku piirikunnalliset mäkikisat. Muut kisaajat mun mäessä oli jotain junnuja ja sijoitus oli kolmas. Ensimmäisen kierroksen jälkee olin vielä toisena mutta oma huono hyppy ja etenkin kaverin onnistuminen, pudotti mut kolmanneksi. Nyt on paikat aika väsyneet ja selkään sattuu. Toivottavasti huomenna pääsee hyppäämään. 


Ostin uuden aluspuvunkin... Ihan Melkein kuin Teräsmies? Lyhyt on matka mäkimiehestä teräsmieheksi.



Taivalkosken hiihtomaja

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Rullalenkillä ja vinkkelissä istumista


Kun sitä lunta ei ole, täytyy keksiä kaikkea muuta ja käyttää mielikuvitusta. Mitään uuttahan tässä ei sinänsä ole, mutta kävin kokeilemassa olisko meidän pienestä muovimäestä mitään iloa. Ei siitä kyllä ollut. Oli se liian pieni. Kaksi kertaa "hyppäsin", mutta jätettii leikki siihen. Sen jälkee mentii koutsin kans rullamäkeen Paarmanninvuorelle. Ensin "rakennettiin", eli koottiin mäki pystyyn ja sitte kymmenkunta ponkaisua siitä. Vähäsen lyhyeksi jäänyt se vauhtimäki... täytyy pidentää.

Tässä pieni video Paarmanninvuoren harjoittelukeskuksesta (Paarmannihill's Training Center). Vähäsen hämärää (sekä valoisuus että touhu) mutta eikö siitä asia selviä. Paljainsilmin sielä näki kyllä ihan hyvin.

Kotianalysoijat... peppu on vähä alhaalla.. niiinkun kyykkyp..lla.. Väittäisin että johtuu tosta kelkasta jossa on aika iso kulma? Naamallaan olis ollut jos olis nostanut?

Iltapäivällä kävin sitte urheilemassa taas kuntosalilla. Lopuksi harjoittelin tulevaa Taivalkosken leiriä varten hissillä ajelua. Tein 5 x 2 minuutin pitoja jalkaprässissä. Viimeleiri kun meinasi kaatua tuohon Taivalvaaran sompahissiin kun jalat löi ihan muusiksi.

Salikäynnin lopuksi tein vielä venyttelyt. Oon ollu aika jumissa ja oon yrittänyt viimeaikoina tehä joka välissä
venyttelyitä kun lihakset on ollu lämpimät. Tänään se sitten tapahtui! Istuin lattialla 90 asteen kulmassa selkä ja jalat käytännössä suorina ilman ulkoista tukea! Ja ei paljoa kinnannut enää. Siinä kohtaa tuli tuuletus. Onneksi olin yksin. Pölöhöksi olisivat luulleet. En tiedä olisivatko olleet paljo väärässä mutta kuitenkin. Ja älkää naurako. Tuo asento oli mahdottomuus 2 kuukautta sitten. Tästä on hyvä jatkaa. Ostin itelle joululahjaksi tollase venyttelykirjankin. Tämä tulos ei ole suora seuraus kirjasta, mutta sielä sivuilla on paljon erilaisia venytysliikkeitä. Osan voi tehdä yksin, osan toimistossa, ja osan parin kanssa. Monet toki oli tuttuja, osa uusia mutta hyvä palauttaa mieleen selailemalla kuvia. Hyvä ostos.

Kuten jo livahti äsken, että tulevana viikonloppuna on nokka taas kohti Taivalkoskea ja lunta! Eli luvassa Taivalkoski, osa 2.


lauantai 4. tammikuuta 2014

Leijailua

Kaveri tuli itämailta koti-Suomeen käymään ja mukana oli taas sikäläinen harrastusväline - leija.

Kesällä leijailu ei onnistunut kun tuuli oli vähäsen niukkaa. Mutta onneksi Suomen tammikuu tarjosi eilen riittävästi "tuulta purjeisiin" ja keli oli kuulemma varsin hyvä. Minäkin pääsin muutaman kerran puikkoihin. Aluksi pakkasi tulla härveli alas, mutta alkoi se sitten sujua. Yllätävän kova veto oli vehkeellä kun se lähti vetämään. Pinta-alaa oli noin kolme neliömetriä ja tuulta ehkä 4 m/s. Ihan sai kaksin käsin pitää kiinni. Onneksi oma massa riitti VIELÄ pitämään mun jalat maassa.

Ihan hyvä ajankulu lumettomana tammikuuna!


torstai 2. tammikuuta 2014

Lumen kaipuu

Vuosi vaihdettu. Vettä satoi ja silleen. Oltii kattomassa raketteja Pyhävuorella nti 9 v kanssa. Eipä näkynyt Kristiinankaupungin raketit - luulin että olisi. Tai näkyihän ne, mutta yllättävän matalalle ne jäi.

Tuossa huomasin että nyt päivämäärä kirjoitetaan 2.1.2014. Ja MM-kisojen matkapäivä on 25.1. Eli samalla kuulla jo ollaan ja lumihyppyjä on kokonaista kahdeksan. Pitäskö tässä vielä järjestää jotain harjoitusmatkaa pohjoiseen? Eipä ole lunta Romaniassakaan. Tykit kuulemma odottelee sielä pakkasia. Katsastimpa paikallisen ennusteen ja eipä kovin lupaavaa ole sieläkään. Öisin sentään menee pakkasasteille.

Sää Rasnovissa 2.-11.1.2014

Mutta Mäkiviikko sentäs on menossa. Ja hienosti meneekin. Tänään Anssi Koivuranta aiheutti sytämen tykytyksiä Garmisin osakilpailussa, kun hyppäsi ensimmäisellä kierroksella neljänneksi. Miehen itsensäkin kertomana tuli "rehellinen jäätyminen" ja toisen kierroksen jälkeen sijoitus oli 10. Edellisessä kisassa onnistumisia nähtiin Jarkko Määtältä. Nyt on jo siis toinenkin suomalainen Top 10 sakissa! Hyvä Anssi ja Janne. Ja ei se Määttä, Asikainen ja Muotkakaan kaukana ole. Ja Julia on matkalla meille veteraaneille tuttuun Chaykovskiin, jossa kilpaillaan 3-.4.1. naisten maailmancupissa.


PS. Blogilla oli muuten 6431 lukukertaa vuonna 2013. Huippuna oli maaliskuu, jolloin sivu luettiin 1085 kertaa.