tiistai 28. tammikuuta 2014

Miten meitä arvostellaan?


 
Tuomarit

Tuomarit - ne viisi (valitettvan usein kolme) ”tiukan” näköistä kaveria puukopperossa alastulorinteen reunalla. Heillä on käsissään pistetaulut, joista jäätyneillä sormillaan valitsevat kulloinkin hypyn tyylipisteet meidän harakanlennoille. Mitä pienempi mäki sitä hankalampaa se on.

Ihan karvalakista - tai piposta eivät pisteet taululle ilmesty. Hyppy jaetaan kolmeen osaan, ja virheistä vähennetään pisteitä. Onneksi jokaisella hyppääjällä on keulalla vielä kaikki 20 pistettä tallella. Portaita,
puomille menoa, vauhtimäen asentoa eikä
ponnistusta arvostella. Kaikki alkaa vasta kun latu katkeaa.


Ilmalento


Ilmalennon osalta maksimivähennys on viisi pistettä.  Ilmalennossa arvostellaan mm ”lentävä kokonaisuus”, ja tämän muodostavat suksien ja vartalon kokonaispaketti. Hypyn pituutta ei arvostella, mutta tämä on olennainen osa tässä kohtaa. Jos paketti ei ole lentävä kokonaisuus, ei hyppyyn kerry pituuttakaan.  Pistevähennys voi olla 0,5-2 pistettä.  Ilmalento tulee olla myös symmetrinen ja vakaa. Suksien ja käsien rauhattomuus lasketaan virheeksi, ellei kyseessä ole ilmavirtojen hyödyntäminen. Sukset tulee olla myös samalla tasolla sivusta katsoen. Tuomari siis "näkee vain yhden suksen".  Suksen kannat menevät V-tyylillä usein ristiin. Se ei ole virhe, onhan se asento symmetrinen. Mutta ristissä olevat sukset eivät voi olla samassa tasossa, se on virhe, josta voidaan vähentää 0,5-1 pistettä.


Alastulo


Maksimivähennys alastulon osalta on myös viisi pistettä. Alastulo alkaa siitä kun hyppääjä polviaan
koukistamalla valmistautuu alastuloon. Alas tullessa pitäisi tehdä ne kuuluisat telemarkit - napit. Sehän nykyvehkeillä onkin sitten oma taiteenlajinsa. Rehellisesti sanottuna kukaan ei pysty tekemään nykysiteellä puhdasta telemark-alastuloa (mielipide). No mitäs jos jalat ovatkin vierekkäin? Se on yksittäisvirhe ja aiheuttaa aina vähintään kahden pisteen vähennyksen.

Alastulon voi tehdä monella tavalla. Alastulossa tapahtuvia virheitä, joista voi vähentää pisteitä 0,5-1,5 ovat mm. puutteet ilmalennosta alastulovaiheeseen siirtymisessä, joustamattomuus, liian korkea tai syvä alastuloasento, rauhattomat ja epävarmat käsiasennot (tasapainoilu). Kaiken kruunaa vielä puutteet suksien hallinnassa. Tämä tarkoittaa liian leveää suksien asentoa (yli 2 suksen leveyttä) ja suksen kanttausta. Tämä viimeinen kohta nimenomaan aiheuttaa haasteita nykyvälineillä.

Jos alastulon aikana hyppääjä joutuu hipaisemaan alastulorinnettä tai suksea yhdellä kädellä, siitä vähennetään yksittäisvirheenä yksi piste. Kahden käden lanauksesta vähennetään kaksi pistettä.
(*nämä kosketussäännöt tuli kaudelle 2014-2015, päivitetty blogitekstiin 31.12.2014)

Alastulon voi siis tehdä hyvin tai huonosti. Telemark-alastulo ei ole mikään pisteautomaatti. Hyvin tehdystä tasajalka-alastulosta pistevähennys voi olla pienempi, kuin huonosti tehdystä telemark-alastulosta. Tuo kuitenkin on epätavallista, mutta telemark-alastulon ja tasajalka-alastulon piste-ero ei välttämättä ole se kuuluisa 2 pistettä.

Esimerkki:
1) Hallittu, tasapainoinen, kissamainen tasajalka-alastulo (vähennys -2) kädet sivulle ojennettuna.
2) Telemark-alastulo. Alastullessa sukset kanttaa(-0,5)  ja erkanee 30 cm päähän toisistaan (-1),  lisäksi asento painuu syväksi kanttauksen korjaamiseksi (-0,5). 

Ensimmäisessä esimerkissä vähennykset ovat kaksi pistettä ja toisesta hypystä myös kaksi pistettä - vaikka teki telemar-alastulon.


Loppuliuku
Eheeei! Alas on päästy mutta ei se vielä ole ohi. Pitää vielä selviytyä kaatumarajalle ehjin nahoin. Pienet ja

suuremmat epävarmuudet, tasapainoilut ja horjumiset aiheuttavat loppuliussa jopa 0,5-2,5 pisteen vähennyksiä. Tämä jää usein katsojilta huomaamatta, kun kaikki keskittyminen on ladattu hyppyyn, hypyn pituuteen ja alastulon seuraamiseen. Meidän hyppääjien tulee kuitenkin hoitaa homma kotiin loppuun asti.

Sitten kun se paha homma käy, että tasapaino menee ja loppuliun aikana toinen käsi hilpasee suksea tai maata. Niin lähtee taas pisteitä peräti kolme. Jos käy huonommin ja joutuu laskemaan molemmat kädet tai selän maahan (tämä veteraanien kuuluisa lanaus) pisteitä lähtee vielä yksi tai kaksi enemmän. Jos homma menee iha nurin, niin sillloin loppuliusta tehdään maksimivähennykset seitsemän pistettä.


Miten se menikään?


Kaikilla on siis alussa 20 pistettä. Ilmalennon aikana vähennetään korkeintaan viisi, samoin alastulosta. Loppuliusta voi lähteä maksimissaan seitsemän pistettä. Onnea! Kaikki saa siis vähintään kolme pistettä jos IHAN kaikki menee päin keulahavuja.

Tämähän on arvostelua. Erilaisista virheistä on siis pistehaitari, minkä verran oman arvion mukaan tuomarin tulee vähentää pisteitä. Tuomareiden omasta arviosta syntyy piste-erot tuomareiden välillä. Tuomaritornin sedät ja tädit ovat vanhoja, nuoria, kokemattomia ja kokeneita - ihimisiä. Aina jollekkin heistä tulee huti ja se on inhimillistä. Jotain jää näkemättä tai keskittyminen herpaantuu, kun alas on tullut jo 60 hyppyä. Tämän tilanteen korjaa hyvä sääntö - suurin ja pienin tuomaripiste pudotetaan pois ja voimaan jää ainoastaan kolmen tuomarin pisteet. Reilua.

Tuomaripassin kannessa lukee ohje tuomarille:
”Hyppääjällä, joka on useita kuukausia vakavasti valmistautunut kilpailuun on oikeus vaatia, että hänen suoritustaan arvostelevat tuomarit ovat huolella valmistautuneet tehtävään jatkuvien käytännön harjoitusten avulla.”





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti