Niinhän siinä sitten kävi.
Siilinjärvi ja Veteraanien SM-kisat. Mäki huippu kunnossa, olosuhteet ihanteelliset, mutta yllä oleva kuva kertokoon loput.
Ei ollut mitään oikeaa syytä miksei mies mennyt mäkeen. Ei ainuttakaan syytä. Ei keksi edes keksimällä. Nilkkaan sattui, mutta sekin alkoi vasta päätöksen jälkeen. Vika oli hartioiden yläpuolella. Ei voi sanoa että kypärän sisässä ku ei kypärä edes ehtinyt päähän. Harmittaa ja ihmetyttää. Voiko ihminen olla näin haliju.
Lajin vaihto? Miten olis kuviokellunta? Mutta ei sekään onnistu kun ei osaa uida.
Tulihan sitte ajeltua 800 km ku kävi kattomassa hyppyrimäkeä Savossa. No, näkihän siinä samalla tuttuja.
No tuli sitä ny hypättyäkin, vaikkakin "väärässä paikassa". Matkalla poikettiin Pielavedelle ja sielä muutama hyppy.. Ne meni ihan hyvin. Sain samalla viimevuotisen palkinnonkin. Siinä luki että kolmas palkinto. Ihmettelin ääneen, että olinko tosiaan niin hyvä. Silloinen kilpakumppani korjasi... "Ei kun meitä oli vain niin vähän." No niinhän se taisi olla.
Mutta, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti