Vaasan Kalevankisoissa

Kalevankisat on Suomen oma huippukisa. Suomalainen voittaa aina. Ei tarvi selitellä, kaikki ovat samalla viivalla ja parhaat voittaa.


Sellaista se oli Vaasassakin. Sää oli aivan mahtava, ehkä jopa liiankin mahtava. Oma paikkalippu oli pääkatsomossa varjossa, mutta pieni jaloittelu vei jonnekkin kaarrekatsomoon, johon aurinko paistoi täydeltä terältä. Pieni tuulenvire (+1,2 m/s) kuitenkin teki paikallaanolosta lähes siedettävää. Olin jopa ilman paitaa, vaikka aika kalpea olin muiden seassa. Mutta joskushan se ruskettuminenkin pitää aloittaa?


Keväällä törmäsin teräväkieliseen blogikirjoittajaan, joka on Suomen kärkiaitureita. Lueskelin blogia ja pidin asenteesta ja ajatuksista. Mietiskelin, että jos olisin suuri yritysjohtaja, tuota urheiljaa haluaisin tukea. Eikä aikaakaan kun tämä samainen urheilija oli keräämässä tukijoita pitkälle harjoitusleirilleen Amerikkaan. Arvatkaa olinko mukana? Olin tietenkin. Ja "palkaksi" sain hienon paidan, joka kevään ja kesän mittaan olikin muuttunut motivaatiopaidaksi... okei.. muutama kilo on tullut lisää.. mutta kohta ne on poissa... kai?

No, tässä urheilijassa on toivoa, ainakaan nimestä se ei jää kiinni - Noora Toivo. Pääsin seuraamaan 400 aitojen finaalin aitiopaikalta ja Noora nappasi ennätysajallaan kauan jahtaamansa SM-mitalin sijoittumalla pronssille. Jos yleisurheiluasiat kiinnostaa, niin lukaiskaapa Nooran blogia [Lue BLOGI].

Kisoissa tehtiin sitten "suomalaisia tuloksia", niinhän kuuluukin. Turhaan jokaista suoritusta verrata maailmanennätykseen tai "utopistisiin" kauden kärkiaikoihin. Kovatasoisin kisa tietenkin oli se miesten keihäs, joka on niin kulunutta ettei siitä jaksa edes kirjoittaa. Korpela kiskoi kisaennätyksen moukarissa ja jäi harmittavan lähelle MM-matkaa. Radalla kovinta vauhtia pitivät Åstrand ja Latvala, lähellä pikajuoksun Eurooppalaista huipputasoa.