Vuosi 2011

Timo Repo Karijoella 2009

Nyt on vuosi niin pitkällä, että se alkaa vaihtua seuraavaan. Tapaninpäivän myrsky on takana ja koko Karijoki on taas sähköistetty. Joulun välipäivinä Rampe soitteli huonoja uutisia, ilmoittaen nurmolaisen veteraanihyppääjä Timo Revon kuolemasta. Tapasin Timon ensimmäistä kertaa luultavasti itsenäisyyspäivän aikoihin vuonna 2004. Rampe ja Hannu oli Taivalkoskella hyppäämässä, meidän oma mäki oli jo kunnossa. Rampe soitti että "yks Timppa tulis hyppäämään, se on tekijämies, kyllä sen sinne voi päästää" oli Rampen ohjeistus "uuden" mäkimiehen suhteen. No, menin mäelle odottelemaan ja pian pihaan kurvas pakettiauto ja sieltä Timo tuli mäkipuku päällä. Oli ajanut Nurmosta Karijoelle hyppypuku päällä. Siinä tutkailtiin tilanne ja päätettiin mennä hyppäämään. Menin koppiin vaihtamaan vehkeitä ja Timppa halus vaihtaa autossa monot. En ole maailman nopein varusteiden vaihtaja, mutta sain kaiken jo valmiiksi.. odottelin... miestä ei näy. Lopulta menin kattomaan, ni sielä se istuskeli autossa ja poltteli piippua. Monojen vaihto ei ollu vielä edes alannu. Ei ollu Timpalla kiire koskaan. No lopuksi päästiin mäkeen, suoritettiin kyykkyyn - ylös - kyykkyyn.

Vuoden aikana tapahtui paljon, niin mäessä kun lakialla. Vuoden alusta muistuu mieleen Lapuan mäkihanke. Iso hanke lyhyellä ajalla oli iso ponnistus Pohjanmaan-pojilta. Itekkin yritin mahdollisuuksien mukaan olla jaloissa. Onhan siinä kummulla muutama metri ite laudotettua alastuloa. Ittiä varten ;) Talkooväki sai kuin saikin mäen JOT kuntoon ja SM-kisat kilpailtiin suunnitelman mukaan.

Samaan aikaan oli suunnitteilla Paarmanninvuoren mäen 20-juhlakisat. Sehän vasta oli systeemi, mutta onnistui lähes täydellisesti. Monisatapäinen yleisö täytti Paarmanninvuoren mäkimontun. Yli 30 vapaaehtoista toimitsijatehtävissä, makkaragrillillä, lipunmyynnissä jne. Eihän se yleisö pakosti mäkihyppyä tullut katsomaan. Kyllä se Nykäsen Matti taisi olla se suurin innoittaja yleisön saapumiselle. Mutta niinhän se oli tarkoituskin. Matti tuli, Matti hyppäs, Matti voitti. Kiitos vielä tässäkin kaikille vapaaehtoisille, etenkin Raimolle, Hannulle ja Caritalle.

Kevään tullessa käynnisty kesäjutut. Pelailin pesäpalloa ja sellasta. Kesälomamatkalla suuntasin kohti Vuokattia ja mäkikarnevaalia. Muutaman päivän ajan kesähyppyjä hyvässä mäessä. Se oli oikein hyvä reissu. Tulomatka meinas olla vähän pitkä, kun mittari näytti 34 astetta lämmintä ja autossa ei ole ilmastointia. Mutta en kuivunu ruttuun. Kesällä kilpailtiin 9-12 vuotiaiden yleisurheilun pm kisat Kauhajoella. Sielä meitä oli n. 30 toimitsijaa suorittamassa pituushyppykisat. Osallistujia oli mahottomasti mutta hyvin sekin meni. Elokuussa vielä saman lajin tähtikisat Kristiinankaupungissa. En ihan saanut kirjoittaa pöytäkirjaan 8 alkavaa pituushyppytulosta, kun Tommi Evilä putosi "vain" 798 cm päähän lankusta.

Syksyllä reissasin veteraanien mukana Ruotsin maalle Ö-vikiin, jossa hieno mäkikeskus vain odotti hyppääjiä. Mahtavan keskuksen ovat rustanneet. Jospa tuo merimatka olis hivenen edullisempi, niin sehän olis Pohjanmaan pojan ykköspaikka! Mäkiä löytyy pienestä isoon ja hissi vie perille ylös. Mulle sieltä löyty sopiva mäki, vaikka jotkut veteraanit harmittelikin ISON mäen puuttumista. Siinä taisi olla isoa vain puheet.


Aivan kuin vuosi olisi tuohon loppunut. Mutta mitää erityistä ei sitten loppuvuonna ollutkaan. Lumen odottelua, kuivaharjoittelua ja lepoa.

Nyt seuraamaan Garmisin karsintaa ja jos yöllä kokeilis metsästää pari ilotulituskuvaa! Jatketaan ensivuonna!